Solar Dynamics Observatory

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Solar Dynamics Observatory taiteilijan kuvaamana
SDO:n tunnus

Solar Dynamics Observatory (SDO) on tähtitieteellinen satelliitti, joka tutkii Aurinkoa. Sen tavoitteena on tutkia, kuinka Auringon magneettikenttä on syntynyt ja millainen on sen rakenne. Lisäksi satelliitin avulla on tarkoitus selvittää, kuinka magneettinen energia siirtyy heliosfääriin ja siitä edelleen avaruuteen aurinkotuuleksi. SDO-satelliitin odotetaan tarjoavan mittaustuloksia, joiden avulla opimme ymmärtämään paremmin emotähtemme toimintaa ja sen vaikutusta planeettaamme. Tämä satelliitti kuuluu Nasan Living With a Star -ohjelmaan. SDO laukaistiin 11. helmikuuta 2010. [1] [2] Satelliitti kiertää maapalloa geosynkronisella radalla. Se on ylittänyt minimitoiminta-ajaksi suunnitellut viisi vuotta.

Satelliitin laukaisumassa oli 3000 kg. Tästä satelliitin rungon osuus on 1300 kg, polttoaineen osuus 1400 kg ja mittalaitteiden kokonaismassa on 300 kg. Satelliitin neliskulmaisen rungon sivuille levittäytyvät aurinkopaneelit, joiden yhteispinta-ala on 6,6 neliömetriä. Satelliitin leveys paneeleineen on 6,25 m ja pituus 4,5 metriä tietoliikenneantenni mukaan lukien.

Mittalaitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SDO-satelliittiin kuuluu kolme mittalaitetta:

HMI (Helioseismic and Magnetic Imager)

  • Auringon rakenteen ja magneettikentän aktiivisuuden tutkiminen
  • Aallonpituus 617,3 nm

AIA (Atmospheric Imaging Assembly)

  • Auringon koronan kuvaaminen usealla aallonpituusalueella 10 sekunnin välein
  • Aallonpituudet 170 nm, 30,4 nm, 160 nm, 17,1 nm, 19,3 nm, 21,1 nm, 33,5 nm, 9,4 nm, 13,1 nm, näkyvä valo

EVE (Extreme Ultraviolet Variability Experiment)

  • Tarkkailee Auringon kaasukehää ultraviolettisäteilyn aallonpituuksilla
  • Aurinkotuulen tutkiminen
  • MEGS (Multiple EUV Gtaring Spectrograph): useita spektrografeja, jotka tarkkailevat Aurinkoa 5–105 nm aallonpituudella
  • ESP (EUV SpectroPhotometer): spektrofotometri, joka tarkkailee Aurinkoa 17–38 nm alueella

SDO:n rata [3] 35 800 km:n korkeudessa Maan pinnalta on geosynkroninen. Radan inklinaatio on 28 astetta ja on pituuspiirillä 102 läntistä leveyttä. Tämä rata mahdollistaa jatkuvan yhteyden pidon samaan Yhdysvalloissa sijaitsevaan maa-asemaan ja lähes jatkuvan Auringon havainnoinnin. Keväisin ja syksyisin satelliitti on kahdesta kolmeen viikkoa ajoittain Maan varjossa. Kuu peittää Aurinkoa satelliitilta kolme kertaa vuodessa.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]