Slovakian historia ennen slovakkeja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Slovakian historia ennen slovakkeja ulottuu aina paleoliittiselle kaudelle asti. Se tarkoittaa nykyisen Slovakian tasavallan kuuluvien alueiden historiaa ennen kuin slaavikansat saapuivat alueelle 500-luvun alussa. Koska mitään Slovakiaksi tunnistettavaa valtiomuodostelmaa ei tuolloin ollut, jaetaan sen tapahtumat ja siellä asuneet kansat lähes poikkeuksetta muiden lähialueiden ja erityisesti karpaattien altaan kanssa.

Moravanyn venus

Slovakian alueelta on löydetty todisteita väliaikaisesta ihmistoiminnasta jo varhaiselta paleoliittiselta kaudelta saakka. Myöhemmin Szeletan kulttuurin työkaluista ja metsästäjien leireistä on löytynyt jäänteitä. Tältä ajalta on löydetty hyvin säilynyt Moravanyn venus -veistos, joka on radiohiiliajoitettu noin 22 800 vuoden ikäiseksi. Mesoliittisen kauden aikana tapahtuneen ilmastonmuutoksen myötä Slovakiaan ilmestyi yhä enemmän pysyvää ihmisasutusta erityisesti sen itä- ja lounaisosiin. Neoliittisella kaudella alueen väestö kasvoi ja siirtyi harjoittamaan yhä enemmän maanviljelystä ja eläintenhoitoa. Nämä ihmiset osasivat valmistaa kivestä työkaluja ja savesta erilaisia keraamisia astioita.[1]

Keskikivikaudella Lengyelin kulttuuri vaikutti erityisesti Lounais-Slovakian alueella. Sen tuomat suuremmat asutuskeskukset ovat ensimmäisiä merkkejä yhteiskunnallisten erojen syntymisestä. Kaupunkimaisiksi keskuksiksi rakennettuja ympyräkaivantoja on löydetty noin vuodesta 3 500 eKr eteenpäin. Kivikauden myöhäisvaiheissa 3 300–1900 eKr Slovakian alueen asukkaat olivat alkaneet hyödyntämään kuparia työkaluissaan. Samaan aikaan tapahtuneen maanviljelystekniikan mahdollistanut väestönkasvu johti pappiskastin syntymiseen. Tähän aikaan Itä-Slovakiassa vaikutti Polgárin kulttuuri.[2]

Badenin kulttuuri korvasi Slovakian edeltäneet kulttuurit hiljalleen seuraavien vuosisatojen kuluessa. Sen mukana Slovakian alueet saivat huomattavia vaikutteita Kaakkois-Euroopasta.[2]

Pronssikauden kuluessa Slovakia alueet liittyivät yhä kiinteämmin osaksi yhteis-eurooppalaista kauppaverkostoa. Nykyisestä Keski-Slovakiasta tuli tärkeä pronssikaivostominta keskus. Tämä näkyi myös työkalujen, aseiden sekä korujen valmistustekniikan kehityksessä. Näinä aikoina Mad'arovcen kulttuuri lännessä ja Otomani kulttuuri idässä muodostivat alueellisesti merkittävät asutuskeskukset. Näiden uusien kylien rakennukset olivat tehty kivestä ja niiden kadut olivat suunniteltu etukäteen. Muun muassa Spišský Štvrtokin ja Nitriansky Hrádokin kaupungeista on löydetty raunoita tältä aikakaudelta.[3]

Edeltäneiden kulttuurien yhtäkkisen katoamisen jälkeen Uurnakenttäkulttuuri ja Lausitzin kulttuuri levisivät myös Slovakiaan.[3]

Slovakiassa asuneet ihmiset oppivat uuttamaan ja valmistamaan rautaa varhaisella rautakaudella. He myös kävivät kauppaa sekä itämeren että välimeren asukkaiden kanssa. Maan länsiosissa on löydetty todisteita Kelenderbergin kulttuurista.[3]

Boijien Bratislavassa takoma kolikko.

Ensimmäinen Slovakiassa majaillut etninen ryhmä, josta on säilynyt kirjallisia lähteitä olivat keltit, jotka saapuivat alueelle noin 400 eKr. Erityisen merkittävä heimo oli Pohjois-Italiasta 190-luvulta eKr lähtien muuttaneet Boijit, jotka keskittivät asutuksensa erityisesti Tonavan rannoille. Jotkin heidän perustamansa oppidumit kehittyivät myöhemmin merkittäviksi kaupungeiksi. Tärkeimpänä esimerkkinä tästä on Bratislava, joka oli alun perin tärkeä kelttiläinen kaupan ja hallinnon keskus. Kaupungissa toiminut rahapaja takoi kolikkoja, joihin oli kirjoitettu kelttiläisien heimopäälliköiden nimiä. Keski-Slovakiassa louhittu rautamalmi mahdollisti yhä monimutkaisempaa käsitytuotantoa, joilla kelttiheimot kävivät kauppaa erityisesti välimeren markkinoilla.[3]

Rooman naapureina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnilleen noin 50 eKr daakialaiset valloittivat tonavan rannat ja kelttien vaikutus Lounais-Slovakiassa väheni. Seuraavien vuosikymmenten aikana Rooman valtakunta levitti valtaansa alueelle ja perusti tonavan eteläpuolelle Pannonian provinssin. Tonava muodostui pitkäksi aikaa rajaksi sen, ja pohjoisen germaaniheimojen välille. Ajanlaskun alkamisen toisella vuosikymmenellä kvadit valloittivat Länsi- ja jazygit Keski-Slovakian, jonka jälkeen daakkialaiset vetaytyivät pois alueelta.[4]

Markomannit asettuivat roomalaisten luvalla Morava- ja Váh-jokien väliselle alueelle vuonna 21 jKr. Heidän kuninkaakseen valittiin Vannius niminen soturi, joka vallansa huipulla hallitsi suurta osaa nykyisestä Lounais-Slovakiasta. Hänen veljenpoikansa Vangio ja Sido kapinoivat onnistuneesti tätä vastaan vuonna 51. Vanniuksen seuraajat pysyivät Rooman liittolaisina aina 80-luvun lopulle saakka, jolloin sekä kvadit, että markomannit ajautuivat konfliktiin keisari Domitianuksen kanssa. He päihittivät Rooman lähettämän sotilasretkikunnan vuonna 89 ja yhdessä jazygeiden kanssa hyökkäsivät Pannoniaan vuonna 92. Sodan aikana heimoliittolaiset alistivat valtansa alle myös Keski-Slovakiassa asuneet osi ja cotini nimiset heimot. Rauha palasi alueelle vasta keisari Nervan saavuttaman voiton jälkeen.[4]

Markomannien sotaa kuvaava roomalainen veistos.

Toisen vuosisadan ensimmäinen puolisko oli Slovakiassa pääosin rauhallista. Kaupankäynti germaaniheimojen sekä keisarikunnan välillä oli vilkasta ja roomalainen kulttuuri ja sen käytännöt levisivät vahvasti barbaarien parissa. Roomalaiset vahvistivat Tonavan rajan puolustustaan sotilasleireillä muun muassa Komárnon ja Bratislavan lähettyvillä. Tämän lisäksi he rakensivat pysyviä linnoituksia myös omien virallisten rajojensa ulkopuolelle muun muassa Devínissä, Stupavassa sekä Ižassa. Roomalaisten väliaikaisia sotilasleirejä on löydetty ympäri läntistä Slovakiaa.[4]

Makromannien sodat käytiin myös Slovakian alueella. Marcus Aureliuksen johtama armeija eteni pitkin Hron-jokea noin vuonna 172 ja päihitti kvadit. Aurelius kirjoitti Itselleni-teoksen ensimmäisen luvun juuri tällä sotaretkellä. Sodat tonavan pohjoispuolen barbaariheimoja vastaan loppuivat vasta 180-luvun alussa kun osapuolet solmivat roomalaisia suosineen rauhan. Tämän jälkeen tilanne rauhoittui ja alueen roomalaistuminen jatkui voimakkaana aina Länsi-Rooman tuhoon asti. Länsi-Slovakian alueen heimot muodostivat yhä suurempia ja yhä enemmän Rooman valtiota muistutavia heimoliittoja. Roomalaiset myös rakensivat heille myötämielisille heimopäälliköille roomalaistyylisiä kartanoita palkinnoksi yhteistyöstä. Näistä on löytynyt todisteita muun muassa nykyisen Bratislavan lähettyviltä. Rooman läsnäolo alueella päättyi vasta marraskuussa 375 kun rapistuva keisarikunta solmi rauhansopimuksen kvandien kanssa, jonka mukaan se vetäytyisi Tonavan etelärannoilta.[4]

Kansainvaellusaika ja slaavien saapuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keski-Eurooppaa asuttaneet heimot juuri ennen kuin slaavit saapuivat Karpaattien altaaseen noin vuonna 500.

Kansainvaellusajaksi kutsuttu aikakausi toi monia muutoksia myös Slovakian alueelle. Hunnit valtasivat Tisza-joen ympäristön vuosina 423–425 ja sen alajuoksulla sijatisi heidän valtakuntansa keskus aina 450-luvulle saakka. Hunnien tappion jälkeen erityisesti germaaniheimot hyödynsivät Pannonian alueen epävakautta ja asettuivat alueelle. Tähän aikaan Slovakiaa asuttivat muun muassa itägootit, herulit sekä sveebit. Heimot ajautuivat pian konfliktiin keskenään ja vuonna 469 itägootit päihittivät heitä vastaan kootun koalition yhdessä ratkaisevassa taistelussa. He kuitenkin jättivät Pannonian taakseen jo vuonna 473 ja gepidit nousivat hetkeksi aikaa tärkeimmäksi valtatekijäksi Slovakian alueella. [5]

Jatkuva sotiminen ja heimojen muuttaminen sieltä pois oli autioittanut Karpaattien allasta. Vanhimmat arkeologiset todisteet slaavien asumisesta nykyisen Slovakian alueella ovat noin vuodelta 500. He saapuivat alueelle luultavasti Karpaattien ylitse nykyisestä Puolasta. Slaavit eivät kuitenkaan asuttaneet aluetta yksinään. Gepidit ja langobardit taistelivat keskenään tasaisin väliajoin koko 500-luvun, kunnes avaarit saapuivat alueelle ja hallitsivat sitä seuraavat kolme vuosisataa.[5]

Moni Slovakian tärkeimmistä vuoristoista sekä ja joista on säilyttänyt esislaavilaiset nimensä aina tähän päivään saakka.[5]

  • Mannová, ym.: A Concise History of Slovakia. Academic electronic Press, 2000. ISBN 80-88880-42-4. (englanniksi)
  1. Mannová, s.9
  2. a b Mannová, s.10
  3. a b c d Mannová, s.10–11
  4. a b c d Mannová, s. 12–14
  5. a b c Mannová, s. 15–16

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]