Saint John (New Brunswick)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia New Brunswickissa. Nimeltään samankaltainen kaupunki St. John’s sijaitsee Newfoundland ja Labradorin provinssissa.
Saint John
(City of Saint John)
ransk. Saint-Jean
vaakuna
vaakuna

Saint John

Koordinaatit: 45°16′50″N, 66°4′34″W

Valtio Kanada Kanada
Provinssi New Brunswick
Piirikunta Saint Johnin piirikunta
Perustettu 1604
Kaupungiksi 18. toukokuuta 1785
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Saint Johnin kaupunginvaltuusto
 – Pormestari Ivan Court
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 315.49 km²
 – Metropolialue 3,359.55 km²
Korkeus 0–387 m
Väkiluku (2006) 68,043
 – Väestötiheys 215.7 as./km²
 – Metropolialue 122,389
 – Väestötiheys metropolialue 36.4 as./km²
Aikavyöhyke UTC-4
 – Kesäaika UTC-3
Postinumero E2H – E2P
Suuntanumero(t) 506
Lempinimi: Port City
Motto: lat. O Fortunati Quorum Jam Moenia Surgunt
engl. "O Fortunate Ones Whose Walls Are Now Rising."
tai
"O Happy They, Whose Promised Walls Already Rise
"







Saint John on 68 043 asukkaan (2006) kaupunki New Brunswickin provinssin eteläosassa Kanadassa. Kaupungin muodostamalla metropolialueella asuu kaikkiaan 122 389 asukasta (2006).[1] Kaupunki sijaitsee Fundynlahden pohjoispäässä, Saint John -joen suulla. Saint John sai kaupunkioikeudet 18. toukokuuta 1785 ja on näin ollen Kanadan vanhin kaupunki (city).[2]

Kaupungin nimi on saanut alkunsa tutkimusmatkailija, kun Samuel de Champlainin saapui alueelle Johannes Kastajan päivänä ja nimesi nykyisen kaupungin läpi kulkevan joen hänen mukaansa (ransk. Saint-Jean). Myöhemmin joen suulle perustettua kaupunkia alettiin kutsua samalla nimellä. Koska suurin osa kaupungin asukkaista oli englanninkielisiä, kaupunkia alettiin kutsua Johannes Kastajan englanninkielisellä nimellä, Saint John.

Ensimmäisinä eurooppalaisina Fundynlahdella uskotaan vierailleen baski-, bretoni- ja normannikalastajia jo 1500-luvun alkupuolella. Vuonna 1524 Espanjan lipun alla purjehtinut portugalilainen tutkimusmatkailija Esteban Gómez löysi Saint John -joen ja antoi sille nimen Rio De La Buelta. Tutkimusmatkailijat Pierre Dugua de Mons ja Samuel de Champlain purjehtivat joelle 24. kesäkuuta 1604 ja nimesivät sen samana päivänä juhlittavan Johannes Kastajan kunniaksi, St. John -joeksi.[3][4][5] Alue oli osa Acadien maakuntaa.

Vuonna 1631 Acadien kuvernööri Charles de Saint-Étienne de la Tour perusti Saint John -joen suulle linnoitetun Fort Saint-Jean -turkiskauppa-aseman käydäkseen kauppaa alueella asuvien intiaanien kanssa. Brittiläiset ja ranskalaiset kävivät useita taisteluita alueesta 1600-luvulta 1700-luvun puoliväliin saakka, jolloin linnoitus jäi viimein brittiläisten omaisuudeksi. Brittiläiset nimesivät linnoituksen vuonna 1758 Fort Frederickiksi. Amerikan vallankumouksen aikana amerikkalaiset patriootit tuhosivat linnoituksen vuonna 1775. Kaksi vuotta myöhemmin uusi linnoitus, Fort Howe perustettiin samalle paikalle.[3][4]

Saint John vuonna 1894.

Yhdysvaltain vapaussodan päätyttyä brittiläiset lojalistit pakenivat pohjoiseen ja perustivat vuonna 1783, Parr Townin ja Carletonin kaupungit Saint John -joen suun vastakkaisille puolille. Kaksi vuotta myöhemmin kaupungit yhdistyivät ja yhdistynyt kaupunki nimettiin sen läpi virtaavan joen mukaan. Saint John on Kanadan ensimmäinen ja vanhin virallistettu kaupunki (city).[4] Vuoden 1812 sodan aikana kaupunki oli tärkeä puolustusasema, ja sinne rakennettiin Martello-torni puolustamaan kaupungin satamaa.[3]

Kaupungin kautta kulki 1800-luvulla suuria määriä siirtolaisia Euroopasta uudelle mantereelle. Huomattava määrä näistä oli Irlannin maaseudulta suurta nälänhätää pakenevia siirtolaisia. Siirtolaiset ylittivät Atlantin likaisissa rahtilaivoissa, ja monella heistä oli useita terveydellisiä ongelmia sekä monet heistä sairastivat isorokkoa, lavantautia ja koleraa. Sairastuneet eristettiin karanteeniin, Fundynlahdella sijaitsevalle Partridgesaarelle, jonne on haudattu noin 600 tauteihin kuollutta siirtolaista.[4]

Kaupungin suotuisa sijainti ja vuoden ympäri jäästä vapaa satama teki siitä tärkeän laivanrakennustelakan. Ehkä kuuluisin kaupungissa rakennettu laiva oli Marco Polo, joka rikkoi vuonna 1852 nopeusennätyksen Englannista Australiaan ja takaisin. Vuonna 1877 kaupungissa riehui laaja tulipalo, joka tuhosi suuren osan kaupunkia. Vuonna 1889 Portlandin kaupunki ja vuonna 1966 Lancasterin kaupunki ja pitäjä sekä osa Simondsin pitäjää liitettiin Saint Johnin kaupunkiin. Kaupungissa sijaitsi tuolloin yksi maailman pisimmistä kuivatelakoista, joka oli 320 metriä pitkä.[3]

  1. 2006 Community Profiles Statistics Canada. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi) (ranskaksi)
  2. History/Public records and archives City of Saint John. Arkistoitu 7.2.2009. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi), (ranskaksi)
  3. a b c d Local history new-brunswick.net. Arkistoitu 18.6.2017. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi)
  4. a b c d History Of Saint John, New Brunswick Catholic Archivist Group. Arkistoitu 20.3.2012. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi)
  5. History Government of New Brunswick. Arkistoitu 16.6.2010. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi), (ranskaksi)