Sähköankerias
| Sähköankerias | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Veitsikalat Gymnotiformes |
| Heimo: | Veitsikalat Gymnotidae |
| Suku: | Electrophorus |
| Laji: | electricus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Sähköankerias (Electrophorus electricus) on Etelä-Amerikan koillisosissa elävä kala. Nimensä se on saanut kyvystään antaa jopa 650 voltin sähköiskuja. Nimestään huolimatta sähköankerias ei ole ankeriaan sukulainen, vaan se kuuluu veitsikaloihin.[3]
Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sähköankerias voi kasvaa 2,5 metrin pituiseksi ja 20 kilogramman painoiseksi.[3] Sähköankeriaan vartalo on tumma, liereä ja pitkulainen, lähes suomuton.[4] Sillä ei ole häntää tai eviä, paitsi peräevä, joka kulkee lähes koko vatsapuolella. Pää on litteä ja suu iso. Kummassakin leuassa on yksi rivi kartiomaisia hampaita.[4] Ihon väri vaihtelee harmaasta mustanruskeaan, ja kurkussa on valkoinen tai keltainen läiskä.[3] Vatsapuoli on peräosassa kellertävä.[4] Sähköankeriaan kaikki elimet sijaitsevat sen ruumiin etuosassa, toisin kuin muilla kaloilla.[3]
Elinalue ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sähköankeriasta tavataan Guyanassa, Orinoco-joessa ja Amazonin vesistön keski- ja alajuoksulla. Se viihtyy lähellä varjoisten järvien, jokien ja soiden mutaista ja karikkeista pohjaa.[5][3] Sähköankerias elää ja saalistaa öisin. Se syö pikkueläimiä, lähinnä kaloja.[5]
Hapen sähköankerias saa 80-prosenttisesti ilmasta suunsa kautta, mikä antaa sille kyvyn elää lähes hapettomissa vesissä.[3]
Sähköankeriaskoiras tekee kuivalla kaudella pesän omasta syljestään, ja naaras laskee siihen munansa. Yhdestä pesästä kuoriutuu jopa 17 000 poikasta.[3]
Sähkövirta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa sähköankeriaan ruumista koostuu kolmesta lihasryhmästä, jotka toimivat kalan sähköeliminä ja sähköparistoina. Näiden lihasten lihassolut muodostavat 5 000 – 6 000 laattaa, jotka tuottavat sähköimpulssin. Kala käyttää matalaa sähkövirtaa esimerkiksi suunnistamiseen mutaisessa vedessä sekä ruoan paikallistamiseen. Kun sähköankerias havaitsee saalista tai uskoo olevansa vaarassa, se tuottaa vahvan, 650 voltin ja yhden ampeerin sähköiskun, joka kulkee veden kautta ja voi tappaa ihmisen tai hevosen jopa kuuden metrin päästä. Monet muutkin kalat pystyvät tuottamaan sähköä, mutta sähköankeriaan tuottama sähköisku on yksi voimakkaimmista. Sähköankerias voi tuottaa tällaisia vahvoja sähköiskuja jopa tunnin ajan. Sähköankeriaan voi pyydystää, kun sen paristot on saatu tyhjennettyä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Reis, R & Lima, F.: Electrophorus electricus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.08.2013. (englanniksi)
- ↑ ITIS
- ↑ a b c d e f g h Piper, Ross: Extraordinary Animals: An Encyclopedia of Curious and Unusual Animals, s. 40–42. Greenwood Press, 2007. ISBN 978-0-313-33922-6.
- ↑ a b c Electrophorus electricus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 1.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Electrophorus electricus Animal Diversity Web
|