Persilja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Persilja
Silolehtipersilja
Silolehtipersilja
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Persiljat Petroselinum
Laji: crispum
Kaksiosainen nimi

Petroselinum crispum[1]
(Mill.) Nyman ex A.W. Hill[1]

Katso myös

  Persilja Wikispeciesissä
  Persilja Commonsissa

Persilja eli maustepersilja (Petroselinum crispum) on kaksivuotinen ruohovartinen yrtti, joka kuuluu sarjakukkaiskasvien heimoon. Persiljan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta lajin arvellaan olevan kotoisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista. Nykyisin persiljaa kasvaa villinä monin paikoin Etelä-Euroopassa ja Aasiassa.[2]

Persiljaa tunnetaan kolme muunnosta, kähäräpersilja (sammalpoimuinen) (Petroselinum crispum var. crispum), silopersilja (Petroselinum crispum var. neapolitanum), ja juuripersilja (Petroselinum crispum var. radicosum tai P. crispum var. tuberosum).[3][4]

Alkujaan antiikin kreikkalaiset eivät tehneet eroa persiljan ja sellerin (Apium graveolens) välillä, vaan molemmista käytettiin nimeä selinon ja latinassa vastaavasti apium. Myöhemmin persiljalle annettiin nimi petroselinon eli ”kiviselleri”. Selityksenä moiselle nimelle voisi olla, että persiljan siemenet ovat kivikovia ja itävät hyvin hitaasti.

Antiikin Kreikan olympialaisten voittajan kutreille laitettiin persilja- tai selleriseppele.

Persiljalajikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juuripersiljan juuri.
Kähärälehtipersilja
Lehtipersilja

Persiljaa on kolmea lajiketta, jotka kuitenkin ovat erilaisista muodoistaan huolimatta samaa lajia.

Juuripersilja kasvattaa porkkanan näköisiä, pitkiä ja kapeita juuria, joita käytetään juuresten tapaan. Sen sanotaan syntyneen vasta 1500-luvulla Saksassa.

Suomessa persiljoista mausteena on suosituin kähärälehtipersilja, mutta Välimeren seutuvilla suositaan hieman voimakkaamman makuista sileälehtistä persiljaa eli silopersiljaa. Silolehtipersilja oli aiemmin Suomessa vähän käytetty ja harvoin tarjolla, mutta se on kasvattanut suosiotaan.

Persilja mausteena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persiljaa käytetään yleisesti kastikkeisiin ja keittoihin. Se sopii lihan, kalan ja linturuokien mausteeksi. Lisäksi se sopii hyvin myös juusto- ja munaruokiin sekä kasvis- ja pastaruokiin. Kähärälehtipersiljaa käytetään mehevän vihreän värinsä vuoksi koristeena voileipäkakuissa ja voileivissä.

Kuivattu persilja saattaa sisältää jopa 45 prosenttia valkuaista, ja loppu on pääasiassa hiilihydraatteja. Persilja sisältää myös huomattavia pitoisuuksia karoteenia, C-vitamiinia, K-vitamiinia ja folaattia. Siinä on myös pieniä pitoisuuksia muita aineita, kuten A-vitamiinia sekä rautaa ja muita hivenaineita.

Persilja yrttilääkinnässä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persiljalla on kauan tiedetty olevan lääkinnällisiä vaikutuksia. Sitä on käytetty reuman hoitoon, virtsa- ja kuukautisvaikeuksiin sekä voiteena mustelmien ja turvotuksien hoitoon[2]. Tieteellisesti tehon katsotaan perustuvan sen runsaaseen karoteeni- ja C-vitamiinipitoisuuteen. Tuoreena pureskeltuna persiljan sanotaan raikastavan hengitystä.[2]

Persiljan versoissa ja siemenissä on haihtuvaa öljyä, jossa on useita vaikuttavia aineita. Tärkeimmät niistä ovat apioli (C12H14O4) ja myristisiini (C11H12O3). Kasvi sisältää myös flavoneihin kuuluvaa apigeniinia (C15H10O5), joka on antiseptista ja ehkäisee histamiinin vapautumista.[2]

Persiljalla voi olla myös haittavaikutuksia. Hyvin vaaleaihoisen se voi kosketeltaessa herkistää valolle. Sitä ei pidä käyttää hoidollisesti raskauden aikana. Myös vatsahaava tai turvotuksesta johtuva munuaisten tai sydämen vajaatoiminta on este persiljan runsasmääräiselle nauttimiselle.[4]

  1. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Petroselinum crispum (TSN 29817) itis.gov. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  2. a b c d Piippo, Sinikka: Kasvi lääkitsee: Persilja poistaa turvotusta ja parantaa ruokahalua. Helsingin Sanomat, 14.6.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.5.2014.
  3. Puutarha.net: Persilja (Petroselinum crispum)
  4. a b Persilja (Petroselinum crispum). Helsingin Sanomat, 14.6.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.5.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rousi, A., Auringonkukasta viiniköynnökseen - ravintokasvit, WSOY, 1997.
  • Morris, S., Suuri maustekirja, Gummerus, 1999.
  • Davidson, A., The Oxford Companion to Food, Oxford University Press, Oxford 1999.