Ompelijatar (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ompelijatar
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Ville Suhonen
Käsikirjoittaja Ville Suhonen
Tuottaja Venla Hellstedt
Merja Ritola
Pertti Veijalainen
Kuvaaja Pekka Uotila
Leikkaaja Tuuli Kuittinen
Pääosat Vera Kiiskinen
Pekka Milonoff
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Illume Oy
Ensi-ilta
Kesto 93 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ompelijatar on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut historiallinen dokumenttielokuva, jonka on ohjannut Ville Suhonen. Elokuva perustuu vuonna 1943 maanpetoksesta kuolemaan tuomitun helsinkiläisen ompelijan Martta Koskisen elämään. Elokuva kertoo, miten köyhän, puolikuuron Koskisen elämä johtaa vääjäämättömään lopputulokseen nuoressa itsenäisessä Suomessa.[1]

Ompelijatar sai ensiesityksensä Sodankylän elokuvajuhlilla 11. kesäkuuta 2015. Elokuva palkittiin vuoden 2015 parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnolla sekä Tampereen elokuvajuhlien 2016 kotimaisen kilpailun erikoispalkinnolla.

Martta Koskinen pidätetään punakaartin naiskomppanian jäsenenä vuonna 1918 ja tuomitaan vankileirille. Siitä lähtien hän on merkitty, ”yhteiskunnalle vaaralliseksi” luokiteltu. Koskinen toimii 1920-luvulla aktiivisesti helsinkiläisissä vasemmistolaisissa nuorisoseuroissa, vetää kirjallisuustoimikuntaa ja kirjoittaa järjestölehtiin.

Valtiollisella poliisilla on kaikki oikeudet puuttua radikaaliin toimintaan. Se tarkkailee ja raportoi tuhansien ihmisten elämää. 1930-luvun alussa kommunistien toiminta kielletään lailla, ja vainoharhan tunne yhteiskunnassa lisääntyy.

Martta Koskinen ei tee itsestään numeroa, mutta hänet ilmiannetaan silti moneen kertaan. Hän tutustuu vankilassa Hertta Kuusiseen, pääsee sitä kautta sivistyneistön piireihin ja työskentelee ahkerasti ompelijattarena muun muassa kirjailija Hella Wuolijoelle. Hän auttaa aina kykyjensä mukaan nuorempiaan ja jatkosodan aikana sodasta kieltäytyneitä tinkien omasta vaatimattomasta elintasostaan.

Koskinen ryhtyy viestinviejäksi maanalaiselle vastarintaliikkeelle, jonka toiminta on kuitenkin lähes olematonta. Hän piilottelee kommunistien johtohenkilöä ja Hertta Kuusisen sulhasta Yrjö Leinoa. Jäätyään kiinni hän kieltäytyy paljastamasta mitään. Martta Koskista pidetään maanpetturina, vakoilijana ja vihollisen kätyrinä. Joillekin hän on kuitenkin mielipidevanki, toisinajattelija ja pasifisti.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Vera Kiiskinen  Martta Koskinen (ääni)  
 Pekka Milonoff  Kertoja (ääni)  
 Laura Birn  Hertta Kuusinen (ääni)  
 Elena Leeve  Mirjam Koskinen (ääni)  
 Vilma Melasniemi  Elvi Sinervo (ääni)  
 Taisto Oksanen  Valpon etsivä (ääni)  
 Antti Seppänen  Valpon etsivä (ääni)  
 Antti Virmavirta  Valpon etsivä (ääni)  
 Merja Ritola  Elma Wahlsten (ääni)  
 Seppo Louhi  Emil Soinala (ääni)  
 Nicholas Wancke  Hj. A. Paunu (ääni)  
 Mila Nirhamo  ”Martta”  

Dokumenttielokuva sai ensi-illan jälkeen myönteisen vastaanoton. Nyt-liitteen arvion mukaan ”Ompelijatar on dokumentti, joka hengittää kuin isomman luokan fiktio”.[2] Helsingin uutisten arviossa elokuvaa kuvaillaan esseistiseksi, ”muistojen maailmasta nousevaksi” kokonaisuudeksi.[3] Aamulehden arvio puolestaan ylistää sen tunteisiin vetoavaa elokuvallisuutta. lähde?

Elokuvan ajankuva sai kriitikoilta erityistä kiitosta. Velipekka Makkosen mukaan elokuva onnistuu punomaan Martta Koskisen henkilökuvan ja kokonaisen aikakauden historiikin toisiinsa huomattavalla taidolla. Episodi-lehden arvion mukaan ”historiallinen dokumentti ei voisi olla tätä tarkempi ja kiehtovampi”.[4]

Useat arviot mainitsivat lisäksi erikseen Ville Suhosen ohjaustyön. Esimerkiksi Kansan Uutisten Pentti Stranius uskoo Suhosen olevan elokuvan myötä ”ilman muuta nousemassa [suomalaisen dokumenttielokuvan] kovimpaan kärkeen”. Straniuksen mukaan ”Suhonen limittää erilaista materiaalia niin hienosti, että jälkikäteen ei muista, mitkä jaksot on dramatisoitu ja missä kohdin hän käyttää esimerkiksi aikakaudelta säilynyttä dokumenttielokuvaa”.[5]

Ompelijatar sai vuoden 2015 parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnon. Elokuva oli lisäksi ehdolla parhaan käsikirjoituksen (Ville Suhonen), parhaan leikkauksen (Tuuli Kuittinen) ja parhaan äänisuunnittelun (Pietari Koskinen) sarjoissa.[1]

Tampereen elokuvajuhlilla 2016 elokuva sai kotimaisen kilpailun erikoispalkinnon.[1]

Ville Suhonen palkittiin elokuvasta myös Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla 2016.[6]

  1. a b c Ompelijatar (Viralliset sivut) ompelijatarelokuva.fi. Viitattu 14.8.2017.
  2. Veli-Pekka Lehtonen: Ompelijatar on hieno dokumentti viimeisestä Suomessa teloitetusta naisesta Helsingin Sanomat. 24.9.2015.
  3. Jarmo Valkola: Teloitetun kohtalo nousee muistojen maisemasta Helsingin Uutiset. 15.11.2015. Arkistoitu 8.12.2015.
  4. Niko Ikonen: Ompelijatar Episodi. 24.9.2015.
  5. Filmihullu 5/2015
  6. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 2016 jaettu Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. 10.10.2016. Arkistoitu 28.11.2018. Viitattu 1.11.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]