Noora Dadu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Noora Dadu
Henkilötiedot
Syntynyt1981 (ikä 42–43)
Kuusankoski
Kansalaisuus Suomi
Ammatti näyttelijä, lausuja, käsikirjoittaja ja ohjaaja
Puoliso Teemu Mäki
Käsikirjoittaja
Alma mater Teatterikorkeakoulu
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Noora Dadu (s. 1981 Kuusankoski[1]) on vuonna 2010 Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön linjalta valmistunut suomalainen näyttelijä, lausuja, käsikirjoittaja ja ohjaaja.[2]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dadu hyväksyttiin Teatterikorkeakouluun viidennellä kerralla vuonna 2003. Sitä ennen hän näytteli Kuusankosken Teatterissa vuosina 1991–2000 ja Ylioppilasteatterissa näytteli vuosina 2001–2004. Hän on tehnyt useita runoesityksiä, joista Kajaanin runoviikolla ja Puoli-Q -näyttämöllä esitetty Lopulta tahtoisin itse olla ruoho (2007) tehtiin kuunnelmaversioksi.

Dadu on näytellyt muun muassa Ryhmäteatterin Eduskunta-trilogiassa (ohj. Susanna Kuparinen), Kansallisteatterin näytelmissä Maamme (ohj. Anni Klein) ja Kangastus 38 (ohj. Mikaela Hasan), Teatteri Takomon esityksissä Paras mahdollinen maailma ja hyviä ehdotuksia vieläkin paremmasta (ohj. Akse Pettersson), Sydämeni hauta on Wounded Knee (ohj. Pauliina Feodoroff), Ikävä tunnelma (ohj. Jukka Ruotsalainen), sekä monissa vapaan kentän tuotannoissa.

Vuosina 2010–2014 Dadu näytteli Joanna Haarttin kanssa Teatteri Takomon Estella ja Sofia -trilogiassa, jonka osin myös käsikirjoittivat ja ohjasivat. Trilogia käsitteli elämän suuria kysymyksiä ystävyyden kautta. Esityksissä isot ja syvälliset aiheet yhdistyivät röyhkeään huumoriin ja kömpelöihin hahmoihin. Trilogian ensimmäinen osa, kuolemaa ja rajan yli astumista käsitellyt Estella ja Sofia matkalla manalassa oli Kaisa-Liisa Logrenin ohjaus. Esitys sisälsi tekstiä muun muassa Sirkka Turkalta, Natalie Sarrautelta ja Rudolf Steinerilta. Toinen osa, eroa, erimielisyyttä ja symbioosia käsitellyt Estella ja Sofia kanalassa sisälsi kaksi Dadun ja Haarttin dramatisoimaa pienoisnäytelmää, joista ensimmäinen perustui Rudolf Steinerin mysteeridraamoihin ja toinen Eeva-Liisa Mannerin ja Anna-Liisa Mäenpään väliseen kirjeenvaihtoon. Esityksen ohjaamisessa auttoi Anna-Mari Karvonen. Viimeinen osa, Estella ja Sofia Hypnoosissa, jonka Dadu ja Haartti kokosivat ja ohjasivat Minna Harjuniemen avustuksella, käsitteli rakkauden ja sukupuolen kysymyksiä. Esitys sisälsi Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu -romaanin päälle kirjoitetun näytelmän ja lyhytelokuvan sekä viitteitä Puccinin romanttiseen oopperaan La Bohème.

Dadu on näytellyt useissa televisiosarjoissa ja kuunnelmissa. Hänen tunnetuin televisioroolinsa on Ylen Pikku Kakkosen Lelumestan keksijähahmo Lelu-Leaa.

Käsikirjoittajana ja ohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dadu on käsikirjoittanut ja ohjannut Teatteri Takomoon vuonna 2015 esityksen Minun Palestiinani -monologi kahdelle näyttelijälle, jossa hän näytteli Iida-Maria Heinosen kanssa. Minun Palestiinani käsitteli Dadun omaa suhdetta palestiinalaisuuteen tutkien samalla erilaisten identiteettien syntymistä ja konfliktia. Henkilökohtaisen tason lisäksi esitys avasi katsojille Israel-Palestiinan konfliktin historiaa siionismin synnystä alkaen ja sisälsi myös suoran rauhanehdotuksen. Dadu käytti Minun Palestiinassani useita nykynäyttämön tyylilajeja koomisesta luentoperformanssista näyteltyihin kohtauksiin ja dokumenttiteatteriin.

Dadu kirjoitti ja ohjasi vuonna 2016 Kiasma-teatteriin monologiesityksen FAIL-virheellinen esitys, joka oli itsenäinen jatko-osa esitykselle Minun Palestiinani. FAIL jatkoi identiteetin teeman käsittelyä kommentoiden identiteettipolitiikasta käytävää keskustelua normin ulkopuolelle asettuvan näyttelijän näkökulmasta. FAIL toi näyttämölle määrittelyistä vapaan subjektin, joka voi yhdessä hetkessä olla yhtä ja toisessa toista. Dadun lisäksi FAILissa esiintyi näyttelijä-laulaja Eeva Semerdjiev, joka esitti laulavaa koivua.

  • Myötätunto (2010), Teatteri Takomo (rooli: opettaja)
  • Estella ja Sofia matkalla manalassa (2010), Teatteri Takomo (rooli: Estella)
  • Eduskunta (2011), Ryhmäteatteri (roolit: muun muassa Susanna Kuparinen, Liisa Hyssälä)
  • Ikävä tunnelma (2011), Teatteri Takomo (näyttelijä)
  • Sydämeni hauta on Wounded Knee -lauluilta (2011), Teatteri Takomo (näyttelijä)
  • Maamme (2011), Kansallisteatteri (rooli: Mandy)
  • Eduskunta II (2012), Ryhmäteatteri (roolit: muun muassa Susanna Kuparinen, Hirvi, Mauri Pekkarinen)
  • Estella ja Sofia Kanalassa (2013), Teatteri Takomo (roolit: Estella, Anna-Liisa Mäenpää / käsikirjoitus: Dadu ja Haartti / ohjaus: Dadu, Haartti, Karvonen)[4]
  • Estella ja Sofia Hypnoosissa (2014), Teatteri Takomo (roolit: Estella, Esteban / käsikirjoitus Haartti ja Dadu / ohjaus: Haartti, Dadu, Harjuniemi)[5]
  • Minun Palestiinani (2015), Teatteri Takomo; vierailuesitykset Ryhmäteatteri (käsikirjoittaja / ohjaaja / näyttelijä)
  • Eduskunta III (2015), Ryhmäteatteri (roolit: muun muassa Susanna Kuparinen, Hirvi, Mauri Pekkarinen, Markus Mustajärvi)
  • Fail (2016), Kiasma-teatteri, vierailuesitykset Kansallisteatteri (käsikirjoittaja / ohjaaja / näyttelijä)
  • Kangastus 38 (2017), Kansallisteatteri (rooli: Milja-neiti)
  • Not for Men (2018), Teatteri Telakka (rooli: Blue)
  • H. (2019), Universum (käsikirjoittaja, koreografi, ohjaaja, esiintyjä)
  • Viiksi-instituutti (2021), Teatteri Takomo

Julkaistut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Minun Palestiinani ja Fail. Teatterin uusi alkukirjasto, 2022.
  • Roolitus. Vastapaino, 2024.[6]

Hän voitti Veikko Sinisalo -kilpailun Vuoden nuori lausuja -palkinnon vuonna 2006 ja sai vuonna 2015 Näyttelijäliiton Vuoden nuori näyttelijä -palkinnon.[7]

Yksityiselämä ja muu toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dadun isä on palestiinalainen ja äiti suomalainen. Dadu elää avoliitossa taiteilija Teemu Mäen kanssa. Heillä on kaksi lasta.[2]

Dadu on Sumud – Suomen Palestiina -verkoston puheenjohtaja.

  1. Palkittu teatterintekijä yritti ratkaista Palestiinan kriisin, nyt hän käy kiinni syyllisyydentunteeseemme Yle Uutiset. 19.11.2016. Viitattu 24.3.2024.
  2. a b Penttinen, Anne: Noora Dadu löysi oman Palestiinansa vasta aikuisena — lue tekstin pidempi versio. Kouvolan Sanomat. 22.11.2015. Arkistoitu 27.12.2015. Viitattu 16.10.2016.
  3. Noora Dadu Ilona-esitystietokanta. Viitattu 16.10.2016.
  4. Mäkelä, Martti: Estella ja Sofia kanalassa Skenet.fi. 14.2.2013. Arkistoitu 18.10.2016. Viitattu 16.10.2016.
  5. Mäkelä, Martti: Estella ja Sofia hypnoosissa Skenet.fi. 11.8.2014. Arkistoitu 18.10.2016. Viitattu 16.10.2016.
  6. Roolitus vastapaino.fi. Viitattu 14.4.2024.
  7. Nuori näyttelijä 2015 -palkinto Noora Dadulle 16.11.2015. Näyttelijäliitto. Viitattu 16.10.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]