Munkkiniemen kartano (kirja)
| Munkkiniemen kartano Maaseudun aristokraattiasunnosta Koneen kaupunkikonttoriksi |
|
|---|---|
.jpg) Kannan kuvassa Adolf Israel August Plantinin maalaus Munkkiniemen kartano, 1855. |
|
| Kirjailija | Alex Snellman, Anna Ripatti |
| Kuvittaja | (arkistokuvitus) |
| Kansitaiteilija | Adolf Israel August Plantin (1824–1880) (maalaus) |
| Kieli | suomi |
| Genre | historia |
| Kustantaja | Kone Oyj |
| Julkaistu | 2015 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | 215 |
| ISBN | 978-952-93-5809-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Munkkiniemen kartano – Maaseudun aristokraattiasunnosta Koneen kaupunkikonttoriksi on Kone Oyj:n vuonna 2015 julkaisema teos, joka esittelee Munkkiniemen kartanon historiaa. Tekstin ovat kirjoittaneet Alex Snellman ja Anna Ripatti.
Teos keskittyy erityisesti niihin 200 vuoteen, jolloin nykyinen päärakennus on ollut olemassa.[1] Kartanon perustaminen ajoitetaan vuoteen 1614, jolloin baltiansaksalainen Gerd von Schütz (Skytte) sai Munkkiniemessä olleet neljä tilaa haltuunsa, joskin tilat säilyivät vielä erillisinä.[2]
Kirja jakautuu lukuihin omistajien ja päärakennuksen käytön mukaan. Antti Herlin on kirjoittanut siihen esipuheen. Historiikissa käydään lyhyesti läpi Munkkiniemen historiaa ja aikaa ennen nykyistä päärakennusta. Sen jälkeen on ensin vuorossa tilan siirtyminen hollantilaisperäisen Mattheiszenin suvun jäsenen Thomas Mattheiszenin haltuun 1744. Aatelittomana hän sai tilan haltuunsa siksi, että tila ei enää ollut säteri vaan säteriratsutila, jonka isäntä voi olla talonpoikakin. Hänen leskensä aikana tilasta tuli periytyvää omaisuutta. Päärakennuksen rakennutti heidän pojanpoikansa Gustaf Adolf Mattheiszen.[3] Muista rakennuksista ainoa säilynyt on viljamakasiinina ollut torni, joka muutettiin 1932 asuinkäyttöön.[4]
Kirjassa kerrotaan myös elokuvan Katariina ja Munkkiniemen kreivi taustoista. Elokuva kuvattiin Herttoniemen kartanossa, sillä Munkkiniemessä asui useita perheitä vuokralla. Elokuvalla on kuitenkin voinut olla osansa siihen, että kartanon säilyttämistä vaadittiin sodan jälkeisen purku-uhan aikana hyvin voimakkaasti.[5]
Kartano siirtyi Koneen omistukseen 1965. Koneen aikaa kartanossa käsittelee luku Koneen kausi. Rakennus peruskorjattiin ennen sen käyttöönottoa pääkonttoriksi 1967. Peruskorjauksista 1960-luvulla tehtyä käsitellään lyhyesti, sen sijaan 2010-luvulla tehtyä korjausta kirjassa ei käsitellä. Kirja syntyi 2010-luvulla peruskorjauksen valmistuttua.[6].
Kirjan kuvituksena on runsaasti maalauksia, piirroksia, valokuvia ja arkkitehtipiirustuksia. Lopussa on lähteet ja viitteet.