Miami Vice

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee televisiosarjaa. Sarjaan pohjautuvasta elokuvasta kertoo artikkeli Miami Vice (elokuva).
Miami Vice
Miami Vicen logo.
Miami Vicen logo.
Tyyli rikossarja, toimintasarja
Pääosissa
Alkuperämaa Yhdysvallat
Alkuperäiskieli englanti
Verkko
Esitetty 16. syyskuuta 1984 – 25. tammikuuta 1990
Tuotantokausia 5
Jaksoja 111
Tuotanto
Tuottaja(t)
Vastaava(t) tuottaja(t) Michael Mann
Tuotantoyhtiö(t) NBC Universal
Aiheesta muualla
IMDb

Miami Vice on yhdysvaltalainen televisiosarja, jonka Michael Mann tuotti NBC-televisioyhtiölle. Sarjassa Don Johnson ja Philip Michael Thomas esittivät peitetoimissa työskentelevää miamilaista poliisiparia, James ”Sonny” Crockettia ja Ricardo ”Rico” Tubbsia. Sarjaa tehtiin viisi tuotantokautta vuosina 1984–1989.

Sarjan ensimmäiset kaudet olivat sävyltään varsin keveitä, ja sarjassa nähtiin Noogien ja Izzyn kaltaisia koomisia sivuhahmoja. Crockett muun muassa asuu purjeveneessä Elvis-nimisen lemmikkialligaattorinsa kanssa, joka ajoittain aiheuttaa tempuillaan hankaluuksia. Myöhemmin sarjan tyyli muuttui synkemmäksi ja kyynisemmäksi.

Monet kuuluisat tai sittemmin kuuluisaksi tulleet näyttelijät – esimerkiksi Bruce Willis, Liam Neeson, Veronica Cartwright ja Ben Stiller – ovat esiintyneet Miami Vicessa vierailevina näyttelijöinä. Jaksossa ”Kuolema korjaa satoa” (Red Tape) esiintyi Annette Bening, Viggo Mortensen ja Lou Diamond Phillips. Myös Don Johnsonin vaimo Melanie Griffith vieraili ainakin jaksossa ”Rakkaani, kyyhkyläiseni” (By Hooker, by Crook). Lisäksi sarjassa nähtiin paljon muusikkoja, esimerkiksi Leonard Cohen, Gene Simmons, Frank Zappa, Ted Nugent ja Miles Davis.

Sarjan tunnusmerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miami Vicessa käytetty Ferrari Testarossa.

Crockettin ensimmäisenä ajokkina toimi musta Ferrari Daytona Spyder, joka itse asiassa oli Chevrolet Corvetten rungolle rakennettu kopio eli replika Ferrarin kieltäydyttyä toimittamasta autoja televisiosarjoille. Kolmannelle tuotantokaudelle Ferrarin maahantuoja toimitti Sonnyn ajokiksi kuitenkin kaksi mustaa Testarossaa. Stunt-kohtauksia varten kahden aidon Testarossan lisäksi käytössä oli myös De Tomaso Panteran rungolle rakennettu replika. Tarinassa automalli vaihtui, kun rikollinen asekauppias räjäytti Daytonan esitellessään myymiään Stinger-merkkisiä ilmatorjuntaohjuksia. Todellisuudessa Ferrari oli uhannut kopioautojen valmistajia oikeustoimilla ja Miami Vicen tekijät suostuivat tuhoamaan kopio-Daytonan vastineena aidoille Testarossille. Crockettin uusi Testarossa tuli poliisille tarinan mukaisesti rikollistakavarikon yhteydessä huumekauppiaalta ja se maalattiin mustasta valkoiseksi.

Sarjan musiikki herätti huomiota, erityisesti Jan Hammerin instrumentaalimusiikki. Hammer vastasi myös sarjan tunnusmusiikista. Se oli käytännössä ensimmäinen televisiosarja, jossa populaarimusiikilla oli merkittävä osa. Monet tuntemattomammat artistit saivat huomiota sarjassa olevan musiikkinsa ansiosta. Tunnetuin kohtaus lienee pilottijaksossa nähty Sonnyn ja Ricon öinen autoajelu Phil Collinsin ”In the Air Tonightin” soidessa taustalla. Sarjaan liittyviä ääniraita-albumeita on julkaistu useita.

Sarjan henkilöiden vaatetuksella oli suuri merkitys tuolloisiin ja myöhempiinkin muotivirtauksiin. Erityisesti Crockettin valkoinen puku, Armani-takin alla pidetyt T-paidat, pastellivärit, Ray-Banin Wayfarer-aurinkolasit, parransänki, sekä kengät ilman sukkia määrittelevät yhden osan 1980-luvun pukeutumisesta. Muotisuunnittelijat, kuten Gianni Versace, Vittorio Ricci, ja Hugo Boss vastasivat joidenkin asujen suunnittelusta. Tubbsin tyyli puolestaan on muodollisemman puoleinen, joka muistettaneen tummanharmaasta puvusta, luoden kontrastia Sonnyn rennompaan pukeutumiseen. Miami Vicen muoti on noussut sarjan, sekä sen musiikin tavoin kulttimaineeseen, ja sillä on vahva kannattajakuntansa.

Sarjaan pohjautuvia muita teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 ilmestyi Michael Mannin tuottama ja ohjaama Miami Vice -elokuva, jossa Crockettin ja Tubbsin rooleja esittävät Colin Farrell ja Jamie Foxx.

Tietokonepelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miami Viceen perustuvia tietokonepelejä on julkaistu tähän mennessä kolme. Vuonna 1986 Ocean Software julkaisi Miami Vice -pelin Amstrad CPC:lle, Commodore 64:lle ja ZX Spectrumille. Pelissä tarkoitus on sarjan juonen mukaisesti etsiä, väijyä, sekä pidättää huumediilereitä. Pelissä ajellaan ympäri Miamia Ferrari Daytonalla, ja seinään ajettaessa peli alkaa kokonaan alusta. Muun muassa tämän takia peli muistetaan hankalasta pelattavuudestaan.

Vuonna 2004 Davilex Games julkaisi Miami Vice -pelin PlayStation 2:lle, Xboxille ja PC:lle. Vuonna 2006 Vivendi Games ja Sierra Entertainment julkaisivat saman vuoden Miami Vice -elokuvaan perustuvan pelin Miami Vice: The Game PSP:lle.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Don Johnson  etsivä James ”Sonny” Crockett  
 Philip Michael Thomas  etsivä Ricardo ”Rico” Tubbs  
 Edward James Olmos  komisario Martin Castillo  
 Saundra Santiago  etsivä Gina Navarro Calabrese  
 Olivia Brown   etsivä Trudy ”Big Booty” Joplin  
 Michael Talbott  etsivä Stanley ”Stan” Switek  
 John Diehl  etsivä Laurence ”Larry” Zito  
 Martin Ferrero  Izzy Moreno  
 Charlie Barnett  Noogie Lamont  
 Sheena Easton  Caitlin Davies-Crockett  
 Pam Grier  Valerie Gordon  
 Belinda Montgomery  Caroline Crockett  

Sarja Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarja ensiesitettiin Suomen televisiossa MTV-kanavalla vuosina 1986–1991, jonka välissä oli ajoittaisia esitystaukoja.[1][2] Ensimmäisellä esityskerralla sarjan pitkää pilottijaksoa ei esitetty, vaan ensimmäinen MTV.ssä 6, syyskuuta 1986 esitetty Miami Vice oli pilottijakson jälkeinen jakso.[1] Sarjan pilottijakso oli Suomessa julkaistu ennen sarjan ensiesityskertaa MTV:llä Esselte Videon julkaisemana vuokra- ja myyntivideojulkaisuna.[1][3] Lisäksi myöhemmin sarjan muutamia jaksoja julkaistiin myös videojulkaisuina.[3] Sarjaa esitettiin ensimmäisen kerran uusintana MTV3-kanavalla vuosina 1995–1998.[4][5] Tällä esityskerralla esitettiin ensi kertaa Suomen televisiossa myös sarjan pilottijakso.[4] Ensimmäisen uusinnan jälkeen sarjaa on Suomen televisiossa esittänyt muun muassa Subtv.[6]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aitio, Tommi: ”Miami Vice – pinnan estetiikka”, Filmihullu 3/1991.
  1. a b c Kajava, Jukka: Juppipoliisit tulevat. Helsingin Sanomat, 6.9.1986, s. 59. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 5.2.2024.
  2. Päivän hyvästit. Helsingin Sanomat, 23.3.1991, s. 72. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 5.2.2024.
  3. a b Esselte Videon julkaisemat Miami Vice-sarjan videojulkaisut videospace.fi. Viitattu 5.2.2024.
  4. a b Avola, Pertti: Miami Vice palaa ruutuun. Helsingin Sanomat, 3.9.1995, s. 67. Näköislehti, tilaajille. Viitattu 5.2.2024.
  5. MTV3:n ohjelmatiedot 5.2.1998 (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 5.2.1998. Viitattu 5.2.2024.
  6. Miami Vice ohjelmatiedot telsu.fi. Viitattu 5.2.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]