Maunu Paljassääri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maunu Paljassääri
Norjan kuningas
Valtakausi 1093–1103
vastahallitsijana 1093–1094 Haakon Maununpoika
Edeltäjä Olav Kyrre
Seuraaja Olavi Maununpoika
Östen Maununpoika
Sigurd I Jerusaleminkävijä
Syntynyt 1073
Norja
Kuollut 24. elokuuta 1103
River Quoile
Puoliso Margareta Fredkulla
Lapset Östen Maununpoika
Ragnhild
Tora
Sigurd I Jerusaleminkävijä
Olavi Maununpoika
Harald Gille
Sigurd Slembe
Magnus röde
Suku Hardrada
Isä Olav Kyrre
Äiti Tora Jonsdotter

Maunu III Paljassääri (Magnus III Olavsson Berrføtt, 10731103) oli Norjan kuningas 10931103. Hän oli aluksi serkkunsa Haakon Maununpojan vastahallitsija, mutta Haakonin kuoltua 1094 hänestä tuli yksin koko Norjan kuningas. Maunu oli Olav Kyrren avioton poika.

Maunun lisänimen oletetaan saaneen alkunsa hänen tavastaan pukeutua sääret paljaaksi jättävään irlantilaistyyppiseen kilttiin.[1]

Vuonna 1095 Maunu Paljassäärestä tuli myös Mansaaren kuningas. Lisäksi Maunu liitti vuonna 1098 Orkneysaaret, Hebridit ja Shetlandinsaaret Norjaan. Maunu Paljassääri kaatui vuonna 1103 ollessaan sotaretkellä Irlannissa. Maunun sotaretkellä oli kauaskantoiset seuraukset, sillä tulevina vuosina Norjaan ilmestyivät sekä Harald Gille että Sigurd Slembe, jotka kumpikin väittivät olevansa Maunun aviottomia poikia ja oikeutettuja Norjan kruunuun.

Maunua seurasivat valtaistuimella hänen kolme poikaansa: Olavi Maununpoika, Östen Maununpoika ja Sigurd I Jerusaleminkävijä.

  1. Thon, Jan Ingar & Munch, Jens: Paljassääret ja neuvottomat Historianet.fi. 28.12.2009. Viitattu 11.12.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Edeltäjä:
Olav Kyrre
Norjan kuningas
1093–1103
Seuraaja:
Olavi Maununpoika, Östen Maununpoika ja Sigurd I Jerusaleminkävijä