Tämä on lupaava artikkeli.

Mäkiarho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mäkiarho
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Arhot Arenaria
Laji: serpyllifolia
Kaksiosainen nimi

Arenaria serpyllifolia
L.

Katso myös

  Mäkiarho Wikispeciesissä
  Mäkiarho Commonsissa

Mäkiarhon hedelmiä ja siemeniä

Mäkiarho (Arenaria serpyllifolia) on yksivuotinen, kuivien kasvupaikkojen pienikokoinen kohokkikasvi.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäkiarhon kukka.

Mäkiarho kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Kasvi on lyhytkarvainen, ja sen varsi on pysty tai koheneva sekä tavallisesti hyvin haarova. Vastakkain olevat, lähes ruodittomat lehdet ovat 3–6 mm pitkiä ja väriltään harmahtavanvihreitä. Muodoltaan lehdet ovat kolmiomaisen puikeita ja suippoja sekä yksisuonisia. Kukkien valkoiset terälehdet ovat kynnettömiä, ehyitä ja kooltaan 3–4 mm pitkiä. Verholehdet ovat terälehtiä pitempiä. Emiö on kolmelehtinen, ja heteitä on 8–10 kappaletta. Suomessa mäkiarho kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava pulleatyvinen kota. Siemenet ovat nystermäisiä ja rasvalisäkkeettömiä.[1]

Ulkomuodoltaan mäkiarho on varsin monimuotoinen ja vaihteleva, ja se jaetaan useisiin alalajeihin.[2] Mäkiarho muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran pienikokoisia tähtimöitä tai härkkejä, esimerkiksi heinätähtimöä (Stellaria graminea) tai nurmihärkkiä (Cerastium fontanum).

Mäkiarho on levinnyt laajalle, mutta levinneisyysalue on varsin hajanainen. Tavallisin laji on Euroopassa, jossa sitä tavataan koko maanosassa lukuun ottamatta Islantia, Fennoskandian vuoristoja ja pohjoisosia, Pohjois-Venäjää sekä Kaakkois-Euroopan aroalueita. Mäkiarhoa kasvaa myös Pohjois-Afrikassa erityisesti Marokosta Tunisiaan sekä muun muassa Etiopiassa. Aasiassa levinneisyysalue on paljon hajanaisempi. Lajia tavataan paikoitellen Turkissa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, eripuolilla Keski-Aasiaa, Kiinassa, Filippiineillä, Korean niemimaalla ja Japanissa. Mäkiarho on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan erityisesti mantereen itä- ja keksiosiin. Lisäksi sitä tavataan paikoitellen myös Etelä-Amerikassa.[2] Ihmisen mukana laji on levinnyt muun muassa Australiaan.[3]

Suomessa mäkiarho on alkuperäislaji Etelä-Suomessa ja on yleinen aina Tampereen korkeudelle saakka. Pohjoisempana sitä tavataan vain satunnaisesti. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulun seudulta sekä Keski-Lapista. Runsaimmillaan laji on Ahvenanmaalla.[4][5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkiarho on tyypillinen ihmisen muokkaaman kulttuuriympäristön kasvi. Se kasvaa kalkkipitoisilla kallioilla, aukkoisilla kallio-, rinne- ja vallikedoilla, soralaikuilla, hiekkaisilla pientareilla, pihoilla, joutomailla, kesantopelloilla sekä teiden ja rautateiden penkereillä.[5]

  • Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo 2002.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 103–104.
  2. a b Den virtuella floran: Sandnarv (Arenaria serpyllifolia) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 29.2.2012. (ruotsiksi)
  3. Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 25.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Mäkiarhon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 29.2.2012.
  5. a b Retkeilykasvio 1998, s. 104.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]