Lauri Saari (taiteilija)
Lauri Abel Saari (2. tammikuuta 1888 Urjala – 16. kesäkuuta 1953) oli suomalainen taidemaalari. Hän opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1910–1913 ja Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sisällissodan jälkeen 1920–1922.[1]
Ura taiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaren toimeliain ajanjakso oli 1920-luvulla. Hän piti oman näyttelyn Tampereella 1923 ja Saaren maalauksia oli myös esillä Helsingissä. Saari teki opintomatkan Norjaan ekspressionismin mestarin Edvard Munchin luokse ja sai tältä hyväksynnän sen ajan tyylilleen, eli täplämaalatuille voimakkaille väripinnoille. Saari työskenteli jonkin aikaa Munchin työhuoneessa. Palattuaan kotimaahan 1925 Saari asettui Urjalan Leikkikankaalle, minne hän rakensi kartanotyylisen ateljeen. Vuonna 1928 Helsingissä pidetystä näyttelystään Saari sai kielteistä arvostelua. Kirjailija Olavi Paavolainen näki kuitenkin Saaren taiteessa ajasta edellä olevaa ilmaisua ja toi julki rohkeasti oman taiteilijaa puolustavan käsityksensä 1929 julkaisemassaan teoksessa ”Nykyaikaa etsimässä.”
Saari sai myönteistä julkisuutta näyttelyistään Turussa 1946 ja Helsingissä 1948. Taiteilijan viimeistä edellisenä elinvuotenaan 1952 hänen maalauksensa ”Auringonlasku” hyväksyttiin Kuvataidejärjestöjen liiton vuosinäyttelyyn ja sijoitettiin ripustuksessa samalle seinälle Tyko Sallisen ja Eero Nelimarkan teosten keskelle.
Saaren muistonäyttelyssä Urjalassa 1969 oli esillä 58 teosta. Myös Hämeenlinnan taidemuseossa oli Lauri Saaren muistonäyttely 1971 ja Urjalassa 100–vuotisnäyttely 1988. Teoksia on Hämeenlinnan taidemuseon ja Urjalan kunnan kokoelmissa. Tampereen työväenteatteri esitti Lauri Saaren elämäntarinan kertovan näytelmän ”Tulisielu” vuonna 2004.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat Karl Emil Saari ja Hilma Karoliina Heikintytär o.s. Saha. Isä toimi Laukeelassa sijainneen Pourun talon tilanhoitajana.
Sisällissodan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen sisällissodassa Lauri Saari toimi Urjalan punakaartin päällikkönä. Längelmäellä hän oli selvittämässä 12. maaliskuuta 1918 tapahtunutta rintaman molemmilla puolilla pidetyn kirkkoherran murhaa. Saari osallistui muun muassa Länkipohjan ja Tampereen taisteluihin. Kalevankankaan vankileiriltä hänet vapautettiin pitkän ja raskaan tutkintaprosessin jälkeen. Sotarikoksiin Saaren ei todettu syyllistyneen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taidemaalari Eero Kopiston kirjoitukset Lauri Saaren muistonäyttelyistä Urjalassa ja Hämeenlinnassa.
- Toijalan seutu lehti 9.8.1988 artikkeli Lauri Saaren 100-vuotisnäyttelystä.
- Pohjanmaan historiallisen seuran lehti Miilu 2/2008.
- Heikki Ylikangas, Tie Tampereelle
- Lauri Saaren muistelmat.
- Kuvataiteilijat 2004 kirja.