Lähivalvontatutka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lähivalvontatutka Jyväskylässä näyttelyssä. Toisiotutkan antenni on ensiötutkan selkäpuolella näkyvä suorakaiteen muotoinen taso.

Lähivalvontatutka on lennonvarmennuksen lähestymisalueen tutka (Terminal Area Radar, TAR), ja ilmapuolustuksen muiden järjestelmien tutkakatvealueiden täyttämiseen tarkoitettu tutka. Se on tarkoitettu suhteellisen lyhyille eli noin 100 km mittausetäisyyksille saakka. Lähivalvontatutkissa käytettyjä taajuusalueita ovat X-alue (8-12  GHz, eli aallonpituus noin 3 cm), C-alue (4-8 GHz, aallonpituus noin 5 cm) ja S-alue (2-4  GHz, aallonpituus noin 10 cm)[1]. Se on yleensä 2D-tutka ja mittaa siis maalin suunnan ja etäisyyden. Siinä on usein samassa kompleksissa myös toisiotutka.

Suomen ilmapuolustuksessa on lähivalvontatutkia muiden ilmavalvontajärjestelmien täydentämiseksi. 1990-luvulla hankittu lähivalvontatutkakalusto, LÄVA, koostuu ruotsalaisvalmisteisesta Saabin (aiemmin Ericssonin) Giraffe 100 AAA -tutkasta ja kotimaisesta Sisu-maastokuorma-autosta. Myös antennin pyörityskoneisto ja masto ovat kotimaista valmistetta. Se on liikkuva ja kestää hyvin taisteluolosuhteita. Siinä on myös toisiotutka siviili-ilmailun valvomiseksi.[2]

  1. Christian Wolff: Waves and Frequency Ranges radartutorial.eu. (englanniksi)
  2. Ilmavalvontatutkat Ilmavoimat, ilmavoimat.fi. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 3.3.2019.