Ala-Harja syntyi maanviljelijäperheeseen.[2] Hän muutti opiskelemaan Helsinkiin vuonna 1956 ja kävi vuoden kauppaopiston ylioppilasluokkaa. Lääketieteen opinnot hän aloitti entisen opettajansa kehotuksesta.[3] Ala-Harja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1964. Hän erikoistui keuhkosairauksiin vuonna 1971 ja sisätauteihin vuonna 1973 Helsingin yliopistossa.[1]
Vuosina 1964–1968 Ala-Harja työskenteli Laakson sairaalan ja vuosina 1968–1972 Marian sairaalan apulaislääkärinä. Hän oli Etelä-Pohjanmaan keskussairaalan sisätautien[4] osastonlääkäri 1973–1978 ja apulaisylilääkäri 1978–1984.[1]Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen sattuessa vuonna 1976 Ala-Harja oli työvuorossa ensiapupoliklinikalla ja toimi myöhemmin onnettomuudessa loukkaantuneita varten perustetun kuntoutustyöryhmän varapuheenjohtajana.[5] Hän on työskennellyt myös useissa muissa lääketieteellisissä luottamustehtävissä ja työryhmissä.[4] Ennen valintaa kansanedustajaksi Ala-Harja työskenteli Etelä-Pohjanmaan keskussairaalan kuntoutusylilääkärinä 1984–1987.[1] Hän sai lääkintöneuvoksen arvonimen vuonna 1997.[1]
Politikkaan Ala-Harja lähti vuonna 1986 kun Seinäjoen Kokoomuksen Naiset pyysivät häntä ehdolle vuoden 1987 eduskuntavaaleihin. Vuoden 1983 vaaleissa kaikki Vaasan vaalipiiristä valitut kansanedustajat olivat miehiä, ja alueen naisjärjestöt kampanjoivat Irma Rewellin johdolla naisten nostamiseksi politiikkaan Pohjanmaalla.[6] Ala-Harja valittiin ensimmäisellä yrittämällä kansanedustajaksi. Hän oli presidentin valitsijamiesvuoden 1988 vaaleissa. Ala-Harja on ollut myös Seinäjoen kaupunginvaltuuston jäsen.[1]
Aaltonen, Markku (toim.): ”Odottamaton ehdotus”, Miten meistä tuli kansanedustajia?, s. 31–37. Kirjoittanut Kirsti Ala-Harja. [Seinäjoki]: Veterator, 2007. ISBN 978-952-99820-0-4.