Tämä on lupaava artikkeli.

Isopäistärkoi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Isopäistärkoi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Dacnonypha
Yläheimo: Päistärkoimaiset Eriocranioidea
Heimo: Päistärkoit Eriocraniidae
Suku: Eriocrania
Laji: semipurpurella
Kaksiosainen nimi

Eriocrania semipurpurella
(Stephens, 1834)

Katso myös

  Isopäistärkoi Wikispeciesissä
  Isopäistärkoi Commonsissa

Isopäistärkoi (Eriocrania semipurpurella) on pieni, violetinsävyinen, päistärkoihin kuuluva perhoslaji. Se on alkeellisen heimonsa kookkaimpia, laajimmalle levinneitä ja yleisimpiä lajeja niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tosiasiassa kyseessä on ilmeisesti useista lajeista muodostuva lajikompleksi.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimon muiden lajien tapaan isopäistärkoi on vaikeasti määritettävä perhonen, jonka erottaminen muista päistärkoilajeista vaatii yksityskohtaista tarkastelua. Lajin erottaminen erityisesti purppurapäistärkoista (Eriocrania sangii) saattaa olla mahdotonta ilman koiraan genitaalipreparaatin tutkimista. Naaraiden määrittäminen on genitaaleistakin vaikeaa.[1]

Etusiivet ovat pääasiassa punaisen violetit, ja niissä on hajallaan kullankeltaisia suomuja, jotka eivät muodosta erityistä kuviointia ja siivet ovat kauttaaltaan metallinkiiltoiset. Siiven takaosassa on keltainen, vaihtelevan kokoinen kiilamainen täplä. Takasiivet ovat ruskeat, ja niiden tyviosassa on pitkiä, ohuita, karvamaisia suomuja. Koiraan genitaaleissa anelluksen kärkiosassa on piikkejä. Naaraan takaruumiin neljännen jaokkeen vatsakilven läpikuultavat kohdat ovat suunnilleen saman kokoiset kuin viidennen jaokkeen vatsakilven feromonirauhasten nystyt. Päälaella on harmaiden karvojen muodostama tupsu. Siipiväli on 12–16 mm.[1][2][3]

Toukka on vaalea tai kellertävä. Pää on ruskea tai musta, ja keskiruumiin ensimmäisessä jaokkeessa on iso musta täplä.[4]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isopäistärkoita esiintyy lähes koko holarktisella alueella, ja se puuttuu vain puuttomilta, arktisilta saarilta.[5] Suomessa se on heimonsa laajimmalle levinnyt edustaja, ja perhosta tavataan erittäin yleisenä pohjoisinta Lappia myöten kaikkialla, missä kasvaa koivuja. Sukunsa ensimmäisinä lentäjinä perhosia tavataan huhtikuun alkupuolelta toukokuun loppupuolelle huipun osuessa vapun tienoolle.[6] Lämpiminä keväinä lento saattaa alkaa jo maaliskuun puolella.[5]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikilla koivua kasvavilla paikoilla tavattava perhonen. Perhoset lentävät päivällä eivätkä tule valolle. Naaras asettaa munat veitsimäisellä munanasettimellaan ravintokasvin lehtisilmuijen tai nuorten lehtien sisään. Toukka on lehtimiinaaja ja kovertaa touko-kesäkuussa vajaan parin viikon aikana ravintokasvin lehden reunaosaan laikkumaisen miinan, jonka sisällä se elää kunnes pudottautuu jo kesäkuussa maahan, kehrää kotelokopan ja talvehtii sen sisällä.[5]

Tutkimukset naaraiden tuottamien feromonien tehosta koiraisiin ovat antaneet syyn epäillä, että kyseessä on yhden lajin sijasta kolmesta kryptisestä lajista muodostuva ryhmälaji.[7]

Toukka elää koivuilla (Betula).

  1. a b Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s.61
  2. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/eriocrania_semipurpurella.html
  3. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=13
  4. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s.63
  5. a b c Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s. 71–72
  6. http://www.insects.fi/Lepidoptera/Eriocraniidae/Eriocrania/semipurpurella/Eriocrania%20semipurpurella.htm[vanhentunut linkki]
  7. http://jeb.biologists.org/content/205/7/989.full.pdf

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]