Hyvä poika

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hyvä poika
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Zaida Bergroth
Käsikirjoittaja Jan Forsström
Zaida Bergroth
Tuottaja Elli Toivoniemi
Mark Lwoff
Misha Jaari
Kuvaaja Anu Keränen
Leikkaaja Jan Forsström
Lavastaja Tytti Tiri
Okku Rahikainen
Pääosat Elina Knihtilä
Samuli Niittymäki
Eero Aho
Anna Paavilainen
Eetu Julin
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Ensi-ilta 25. maaliskuuta 2011
Kesto 88 min
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Hyvä poika on vuonna 2011 valmistunut Zaida Bergrothin toinen pitkä elokuva.

Elokuva on kuvattu käsivaralla kahdella pienellä kameralla.[1]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Samuli Niittymäki  Ilmari  
 Elina Knihtilä  Leila  
 Eero Aho  Aimo  
 Anna Paavilainen  Karita  
 Eetu Julin  Unto  
 Kaisa Mattila  Lilli  
 Sanna-Kaisa Palo  Siiri  
 Pekka Valkeejärvi  Hannu  
 Antti Raivio  Kari  
 Simo Tamminen  mies kahvilassa  
 Kim Ahosvaara  Helander  
 Severi Saarinen  Simo  
 Antti Hietala  Karitan pomo  
 Jonas Nourisson  baarimikko  

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ehdokkuudet

Iltalehden Tuomas Riskala toteaa raikkaana draamakomediana alkavan elokuvan muuttuvan loppua kohti aina vain tummasävyisemmäksi psykodraamaksi. Tunnelman ja tyylilajin muutos on ihailtavan joustavaa ja orgaanista, eikä elokuva päästä missään vaiheessa otteestaan, hän analysoi ja lisää tapahtumien koskettavan ja kouraisevan samaan tapaan kuin Zaida Bergrothin kiitetyssä esikoisteoksessa Skavabölen pojat.[8]

Hyvä poika on Ilta-Sanomien Tarmo Poussun mukaan "intiimi ja intensiivinen elokuva, jonka henkilöt tuntuvat kaikessa särmikkyydessään tavattoman tosilta." Ohjaaja Bergroth kykenee hänen mukaansa kasvattamaan jännitettä tasaisesti eikä päästä tarinaa karkaamaan käsistä edes lopun dramaattisissa käänteissä.[9]

Kulttuurivihkojen Eero Hirvenoja kirjoitti, että "Bergrothin elokuvassa tunteet käyvät ylikierroksilla, mutta ohjaajan ja Jan Forsströmin psykologisesti johdonmukainen käsikirjoitus pitää kokonaisuuden kasassa".[10].

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä Leena Virtanen kutsuu Hyvä poikaa pienen mittakaavan elokuvaksi, jossa on iso lataus. "Sen rytmitys on musikaalisen tarkkaa, ja kuvaus tasapainoilee rauhan ja levottomuuden välillä, kuten juuri tähän elokuvaan sopii", hän kirjoittaa.[11]

Uusisuomi.fi:n Mikko Piela katsoo, että Zaida Bergrothin toinen pitkä elokuva on harvinaisen onnistunut kesäinen draama, jossa näyttelijätäräidin ja hänen poikansa kieroutunut suhde myllertyy hallitun intensiivisesti kohti tummasävyistä tragediaa.[1]

  1. a b Mikko Piela: Hyvä poika Uusisuomi.fi. 24.3.2011. Arkistoitu 20.4.2014. Viitattu 29.4.2011.
  2. Hyvä poika Elonet. (Esitystiedot), viitattu 28.9.2018
  3. Independentfeaturefilm.blogspot.com (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 31.3.2012
  4. Hyvä poika -elokuvan käsikirjoitus palkittiin, viitattu 21.10.2011
  5. Hyvä poika voitti pääpalkinnon Monsin elokuvafestivaaleilla, viitattu 3.3.2012
  6. Hyvä Poika voitti Prahan elokuvajuhlien pääpalkinnon, Lyheyst Helsingin Sanomat 31.3.2012 sivu C 1
  7. Zaida Bergroth är filmpriskandidat. Hufvudstadsbladet, 2011, nro 24.8., s. 18.
  8. Tuomas Riskala: Äitiäni ette saa. Iltalehti, 2011, nro 25.3., s. 37.
  9. Tarmo Poussu: Äidin rakkaus kasvattaa hirviön. Ilta-Sanomat, 2011, nro 25.3., s. 34.
  10. Eero Hirvenoja: Lapsia ja aikuisia. Kulttuurivihkot, 2011, nro 3, s. 15.
  11. Leena Virtanen: Helvetti irti kesähuvilalla. Nyt, 2011, nro 12, s. 15.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.