Gabriele Tarquini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gabriele Tarquini
Gabriele Tarquini 2014
Gabriele Tarquini 2014
Henkilötiedot
Syntynyt2. maaliskuuta 1962 (ikä 62)
Giulianova, Italia
Kansalaisuus  Italia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 1987 - 1995
Talli(t) Osella, Coloni, AGS, Fondmetal, Tyrrell
Kilpailuja 78 (38 starttia)
MM-pisteitä 1
Ensimmäinen kilpailu San Marinon Grand Prix 1987
Viimeinen kilpailu Euroopan Grand Prix 1995

Gabriele Tarquini (s. 2. maaliskuuta 1962 Giulianova, Italia)[1][2][3] on italialainen autourheilija, joka on ajanut erityisesti Touring Car- eli vakioautoluokissa.[1][2][4][5]

Kartingista pieniin Formula-sarjoihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarquini menestyi hyvin jo kartingin puolella voittaen Italian kartingsarjojen mestaruuden kolmena peräkkäisenä vuotena (1983–85) ja josta hän nousi sarjan mestarina isompaan Formula 3000 -sarjaan vuonna 1985 (Tarquinin aikaisempi kokemus formulasarjoista oli puutteellista, koska hän ehti ajaa muutaman kilpailun Italian ja Euroopan Formula 3-sarjoissa).[1][3][5] Sanremo Racing -tallin autolla hän sijoittui tulokaskaudellaan yhdessä kilpailussa palkintokorokkeelle ja oli sarjan lopputuloksissa kuudes.[3][5][4] Kahtena seuraavana vuonna hän jatkoi samassa sarjassa, jossa pärjäsi kohtalaisin tuloksin sijoittuen muutamia kertoja palkintokorokkeelle (parhaimmaksi tulokseksi sarjan kilpailuista jäi Imolan kilpailun toinen sija).[1][3][4][5]

Tarquini ajoi ensimmäisen Formula 1 -osakilpailunsa vuonna 1987 San Marinon GP:ssä Osella -tallin -autolla, joka päättyi keskeytykseen.[1][2][4][5][6] Hän sai pitkäkestoisemman sopimuksen Coloni-tallista kaudeksi 1988.[1][2][4][5] Hän selviytyi kilpailujen karsinnoista kahdeksan kertaa ja ajoi parhaimman sijoituksen Kanadan GP:ssa ollen kahdeksas.[1][2][3][5][7]

Kaudella 1989 Tarquinin piti ajaa FIRST -tallissa, mutta Richard Divilan suunnittelema tallin auto ei läpäissyt kolaritestejä ja talli kärsi rahan puutteesta jo ennen kauden alkua.[8][9] Hän oli jäämässä ilman tallipaikkaa, kunnes AGS -tallista vapautui paikka tallin kuljettajan Philippe Streiffin halvaantuessa testeissä sattuneessa ulosajossa.[1][2][5][4] Tarquini saavutti AGS-tallissa uransa ainoan pistesijan olemalla kuudes Meksikon GP:ssa 1989.[1][2][3][5][10] Kausi 1990 sujui huonosti, tuloksena 12 karsiutumista, kolme keskeytystä ja vain yksi maaliin asti pääseminen (13. sija Unkarin GP:stä).[1][2][11]

Tarquini vaihtoi kesken kauden 1991 Fondmetal -talliin.[1][2][3][5][4] Ensimmäinen kausi Fondmetalilla ei tuonut toivottua tulosta, mutta kaudella 1992 Tarquini selvitti tiensä jokaiseen kilpailuun.[1][2][5] Auto ei kuitenkaan ollut kovin kestävä ja Tarquini pääsi maaliin vain kerran 13 osakilpailussa (Britannian GP:n 14.sija).[1][2][5][12]

Vakioautosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fondmetal-tallin rahoituksen loppuessa kauden 1992 jälkeen Tarquini päätti siirtyä ajamaan Touring Car -vakioautosarjoja Alfa Romeon valmistamalla autolla (vakioautosarjoissa hän oli ajanut jo vuodesta 1987 lähtien muutamia kisoja sekä kansainvälisissä että Italian sarjoissa BMW:llä ja Alfa Romella).[1][3][5][4] Kaudella 1993 Tarquini sijoittui Italian sarjassa kolmanneksi ajamalla kauden aikana 11 palkintosijaa, joista 5 oli voittoja.[3][5][4] Seuraava kausi oli menestyksekäs Britannian vakioautoissa, kun hän ajoi kauden viidessä ensimmäisessä kilpailussa voittoon (kauden aikana voittoja kertyi yhteensä kahdeksan) ja sai ensiyrityksellä vuoden 1994 mestaruuden.[1][3][5][4]

Hetkellinen paluu F1-sarjaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakioautokilpailujen ohessa Tarquini toimi Tyrrell -tallin testikuljettaja vuonna 1995 ja ajoi uransa viimeisen F1-osakilpailun tuuraamalla loukkaantunutta Ukyo Katayamaa Euroopan GP:ssä (tuloksena kilpailusta oli 14.sija).[1][2][3][5][4][13] Tarquinin Formula 1 -saavutuksiksi jäivät 78 kilpailua ja niistä saavutettu yksi maailmanmestaruuspiste.[1][2] Hänellä on lisäksi hallussaan 24 esikarsinnan uloskarsiutumisen ennätys.[1]

Keskittyminen vakioautoihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarquini on ajanut vuodesta 1995 lähtien monissa vakioautosarjoissa, mm. DTM:ää, BTCC:tä sekä Italian, Belgian ja Euroopan sarjoissa.[3][5]ref name = speedsportmagazine /> Vuonna 1996 hän ajoi Alfa Corsen tehdaskuljettajana kansainvälisessä ITC-sarjassa voittamalla yhden kilpailun Silverstonen radalla ja sijoittuen loppupisteissä sijalle 14.[3][4] Seuraavana vuonna hän kilpaili Belgian Procar -sarjassa Honda Accordilla sijoittuen kerran palkintokorokkeelle ja loppupisteissä sijalle 15.[3] Tarquinin palasi BTCC-sarjaan vuonna 1997, jossa voitti yhden kilpailun.[3][4] Vuonna 1998 hän ajoi JAS Engineeringin Hondaa Saksan vakioautosarjassa ja kauden 1999 hän jakoi Saksan ja Englannin sarjojen kesken.[3][4][14] Vuonna 2000 Tarquini osallistui JAS:n ajattamalla Hondalla Euroopan Super Touring Cupiin kolmen osakilpailun verran (hän ajoi myös kolme voittoa Hondalla BTCC-sarjassa samana vuonna).[3][4][15][16][17] Seuraavana vuonna hän ylsi sarjassa kolmanneksi ja voitti sarjan mestaruuden vuonna 2003 Monzan radalla, jossa hän kävi tiukan taistelun Jörg Mülleriä vastaan (Tarquinin Alfa Romeo kärsi lauantain aika-ajojen ongelmista Müllerin ajaessa paalupaikalle, mutta Müllerin lauantain kisan kolaroinnin ansiosta pisteille ajanut Tarquini otti tätä kiinni pisteissä ja sunnuntain kilpailun kolmas sija riitti mestaruuteen).[1][3][5][4][18][19] Kaudelta 2004 Tarquini kuittasi kolmannet tilat sekä BTCC Masters että ETCC sarjoista.[3][5][4]

World Touring Car/World Touring Car Cup -vakioautot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2005–17 Tarquini kilpaili FIA:n WTCC -sarjassa, jossa keräsi useita voittoja sekä voitti hopeaa 2008, 2010 ja 2013 sekä mestaruuden vuonna 2009.[1][3][5][4][20] Hän ehti ajaa sarjassa Alfa Romeon, SEAT:in, Hondan ja Ladan talleissa, joilla voitti lähes jokaisella kaudella (poikkeuksena kokonainen kausi 2015 sekä yhden kisaviikonlopun kausi 2017 Kiinassa, joka päättyi hylkäykseen).[3][5][4][21][22] Tarquini vieraili kaudella 2017 TCR International Series -vakioautosarjassa yhden kilpailun verran Kiinassa, jonka hän voitti häntäpään lähtöruudukosta onnistuneen lähdön ansiosta, mutta ei saanut pisteitä sarjan vierailijasäännön vuoksi.[4][23] Kaudesta 2018 lähtien World Touring Car Championship muuttui uudeksi World Touring Car Cup -sarjaksi, johon Tarquini osallistui Hyundain autolla ja jossa hän on voittanut avauskaudella mestaruuden sekä useita kilpailuja (muun muassa sarjan avauskilpailun Marrakechissa).[3][4][24][25][26][27][28][29][30]

Vuosi Talli Valmistaja Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet
1987 Osella Squadra Corse Osella FA1G Alfa Romeo
1.5L V8
(turboahdettu)
BRA SMR
Kesk.
BEL MON DET FRA GBR GER HUN AUT ITA POR ESP MEX JPN AUS - 0[1][2]
1988 Coloni SpA Coloni FC188 Cosworth DFZ
3.5L V8
BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
MEX
14
CAN
8
DET
DNPQ
FRA
DNPQ
GBR
DNPQ
GER
DNPQ
HUN
13
BEL
NC
- 0[1][2]
Coloni FC188B ITA
DNQ
POR
11
ESP
DNPQ
JPN
DNPQ
AUS
DNQ
1989 First Racing First F189 Judd CV
3.5L V8
BRA
DNA
26. 1[1][2]
AGS AGS JH23B Cosworth DFR
3.5L V8
SMR
8
MON
Kesk.
MEX
6
USA
7
CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GER
DNPQ
AGS JH24 GBR
DNQ
HUN
DNPQ
BEL
DNPQ
ITA
DNPQ
POR
DNPQ
ESP
DNPQ
JPN
DNPQ
AUS
DNPQ
1990 AGS AGS JH24 Cosworth DFR
3.5L V8
USA
DNPQ
BRA
DNPQ
- 0[1][2]
AGS JH25 SMR
DNPQ
MON
DNPQ
CAN
DNPQ
MEX
DNPQ
FRA
DNQ
GBR
Kesk.
GER
DNPQ
HUN
13
BEL
DNQ
ITA
DNQ
POR
DNQ
ESP
Kesk.
JPN
DNQ
AUS
Kesk.
1991 AGS AGS JH25 Cosworth DFR
3.5L V8
USA
8
BRA
Kesk.
SMR
DNQ
MON
Kesk.
CAN
DNQ
MEX
DNQ
- 0[1][2]
AGS JH25B FRA
DNQ
GBR
DNQ
GER
DNQ
HUN
DNPQ
BEL
DNPQ
AGS JH27 ITA
DNPQ
POR
DNQ
Fondmetal F1 SpA Fomet F1 ESP
12
JPN
11
AUS
DNPQ
1992 Fondmetal F1 SpA Fondmetal GR01 Ford HB
3.5L V8
RSA
Kesk.
MEX
Kesk.
BRA
Kesk.
ESP
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
- 0[1][2]
Fondmetal GR02 CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
14
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
Kesk.
POR JPN AUS
1995 Nokia Tyrrell Yamaha Tyrrell 023 Yamaha OX10C
3.0 V10
BRA ARG SMR ESP MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR
14
PAC JPN AUS - 0[1][2]
  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Gabriele Tarquini - Italy ESPN. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Gabriele Tarquini ChicaneF1.com. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Gabriele Tarquini Drivers. Driver Database (Db). Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Gabriele Tarquini Rennfahrer Datenbank. Speedsport Magazine. Viitattu 26.7.2016. (saksaksi)
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Gabriele Tarquini Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  6. 1987 San Marino Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  7. Molson Grand Prix of Canada - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  8. People: Richard Divila Encyclopedia. Grand Prix.com. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  9. Life L190 the Horror Descendant of FIRST F1 Effort Life - Full Profile. 13.1.2001. F1 Rejects. Arkistoitu 26.9.2011. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  10. Mexican Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  11. 1990 Hungarian Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  12. 1992 British Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  13. 1995 Grand Prix of Europe - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  14. Tarquini to make Knockhill comeback BTCC News. 9.8.1999. Autosport.com. Arkistoitu 5.11.2018. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  15. Honda breaks BTCC duck BTCC News. 14.5.2000. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  16. Tarquini wins Donington feature BTCC News. 30.7.2000. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  17. Tarquini's feature; Fords set up title showdown BTCC News. 10.9.2000. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  18. Monza 2: Tarquini's Title WTCC News. 19.10.2003. Autosport.com. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  19. Tarquini's Monza triumph BTCC News. 30.12.2003. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  20. Noble, Jonathan: Farfus Wins Race, Tarquini Takes Title WTCC News. 22.11.2009. Autosport.com. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
  21. Cozens, Jack: WTCC China: Guerrieri wins, title hopeful Bjork non-scores WTCC News. 15.10.2017. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  22. Cozens, Jack: WTCC China: Red-flagged race hands Bjork half-point lead WTCC News. 15.10.2017. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  23. Cozens, Jack: Tarquini gives Hyundai's new i30 victory on TCR International debut WTCC News. 8.10.2017. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  24. Cozens, Jack: New World Touring Car Cup grid fully subscribed for 2018 season WTCC News. 31.1.2018. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  25. Cozens, Jack: WTCR Marrakech: Tarquini denies Bjork to head Hyundai one-two WTCC News. 7.4.2018. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  26. Cozens, Jack: WTCR Marrakech: Tarquini leads home Muller in Hyundai 1-2-3 WTCC News. 8.4.2018. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  27. Cozens, Jack: WTCR Hungary: Tarquini resists home-hero Michelisz to third win WTCC News. 29.4.2018. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  28. Cozens, Jack: WTCR Slovakia: Tarquni wins and takes points lead over Muller WTCC News. 14.7.2018. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  29. Klein, Jamie: Suzuka WTCR: Tarquini wins and opens points lead, Ceccon penalised WTCC News. 28.10.2018. Autosport.com. Viitattu 4.11.2018. (englanniksi)
  30. Cozens, Jack: WTCR Macau: Tarquini claims title with 10th as Guerrieri wins WTCC/WTCR News. 18.11.2018. Autosport.com. Viitattu 2.12.2018. (englanniksi)