Ehrentempel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toinen kahdesta kunniatemppelistä vuonna 1936.
Temppelin perustuksia vuonna 2015 kuvattuna.

Ehrentempel eli kunniatemppelit olivat kaksi Münchenin Königsplatz-aukion itälaidalla vuosina 1935–1947 sijainnutta hautamuistomerkkiä, joihin oli haudattu vuoden 1923 epäonnistuneessa oluttupavallankaappauksessa surmansa saaneet 16 kansallissosialistisen puolueen (NSDAP) ”marttyyriä”.

Kunniatemppelit suunnitteli arkkitehti Paul Ludwig Troost osaksi Königsplatzin itäreunalle rakennettua edustusrakennusten kokonaisuutta. Natsipuolueen johtaja Adolf Hitler tilasi suunnitelman Troostilta jo vuonna 1931, mutta se voitiin toteuttaa vasta natsien noustua Saksassa valtaan pari vuotta myöhemmin. Weimarin tasavallan viranomaiset eivät vuonna 1923 olleet sallineet edes vallankaappausyrityksessä kuolleiden hautaamista yhteishautaan. Kunniatemppelit vihittiin vallankaappausyrityksen 12-vuotispäivänä 9. marraskuuta 1935. Ne sijaitsivat symmetrisesti Königsplatzille johtavan kadun molemmin puolin, myöhemmin valmistuneiden kahden puolueen virastotalon välissä ja samalla vanhan puoluetalon Braunes Hausin vieressä.[1] Temppeleiden tieltä purettiin Königsplartzin vanhimmat rakennukset, muun muassa arkkitehti Karl von Fischerin kotitalo.[2]

Vainajat olivat temppeleissä suurissa valurautaisissa sarkofagimaisissa arkuissa, jotka oli sijoitettu pylväiden ympäröimään avoimeen atrium-tilaan. Kansallissosialistisen opin mukaan kunniatemppeleihin haudatut marttyyrit vartioivat maanpäällisestä haudastaan Saksan kansaa. Königsplatzilla järjestettiin vuosittain puolueen uusien jäsenten valatilaisuuksia, joissa marttyyrivainajat olivat mukana ”veritodistajina”.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisten miehitysjoukkojen komentaja kenraali Dwight Eisenhower määräsi kesäkuussa 1945 poistamaan natsi-ideologiaan liittyneen muistomerkin. Vainajat siirrettiin takaisin alkuperäisiin hautoihinsa ja rauta-arkut sekä soihtumaljat sulatettiin, jotta niistä ei tulisi natsien pyhäinjäännöksiä. Itse temppelit tuhottiin viimein tammikuussa 1947 räjäyttämällä, vaikka myös niiden uusiokäyttöä oli harkittu. Temppeleiden sokkelit ovat edelleen näkyvissä.[1]

  1. a b c Eero Kuparinen: ”Tavoitteena loistava menneisyys – klassismi Hitlerin Saksassa”, s. 197–200, 203 teoksessa Kivettyneet ihanteet? Klassismin nousu maailmansotien välisessä Euroopassa (toim. Marja Härmänmaa & Timo Vihavainen). Atena, Jyväskylä 2000.
  2. Ehrentempel (saksaksi) Münchens Denkmäler. Viitattu 9.4.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]