Béla Guttmann

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Béla Guttmann
Béla Guttmann Hakoah Wienin peliasussa.
Henkilötiedot
Koko nimi Béla Guttmann
Syntymäaika 13. maaliskuuta 1900
Syntymäpaikka Budapest, Itävalta-Unkari
Kuolinaika 28. elokuuta 1981 (81 vuotta)
Kuolinpaikka Wien, Itävalta
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1919–1921
1922–1926
1926
1926–1929
1929–1930
1930
1931–1932
Unkari MTK Hungária FC
Itävalta SC Hakoah Wien
Yhdysvallat Brooklyn Wanderers
Yhdysvallat New York Giants
Yhdysvallat New York Hakoah
Yhdysvallat New York Soccer Club
Yhdysvallat Hakoah All-Stars
 
 
 
83 (2)
21 (0)
22 (0)
50 (0)
Maajoukkue
1921–1924 Unkari Unkarin maajoukkue 4 (1)
Valmennusura
1932–1933
1933–1934
1938–1939
1945
1946
1947
1947–1948
1949–1950
1950–1952
1952–1953
1953–1955
1955–1956
1957
1957–1958
1958–1959
1959–1962
1962
1964
1965–1966
1966–1967
1967
1973
1973–1974
Itävalta SC Hakoah Wien
Alankomaat SC Enschede
Unkari Újpest FC
Unkari Vasas SC
Romania Ciocanul
Unkari Újpest FC
Unkari Kispest AC
Italia Calcio Padova
Italia US Triestina Calcio
Kypros APOEL FC
Italia AC Milan
Italia Vicenza Calcio
Unkari Budapest Honvéd FC
Brasilia São Paulo FC
Portugali FC Porto
Portugali SL Benfica
Uruguay CA Peñarol
Itävalta Itävallan maajoukkue
Portugali SL Benfica
Sveitsi Servette FC
Kreikka Panathinaikos FC
Itävalta SK Rapid Wien
Portugali FC Porto

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Béla Guttmann (13. maaliskuuta 190028. elokuuta 1981) [1] oli unkarinjuutalainen jalkapallovalmentaja ja keskikenttäpelaaja. Hänet muistetaan erityisesti pitkästä ja menestyksekkäästä valmennusurastaan, jolla hän johdatti portugalilaisen SL Benfican kahteen peräkkäiseen Euroopan Cupin mestaruuteen.

Guttmann oli yhdessä maanmiestensä Márton Bukovin ja Gusztáv Sebesin kanssa 4-2-4 -pelitavan ennakkoluulottomia pioneereja. Valmennusurallaan Guttmann ei viihtynyt yhdessä seurassa kahta kautta pidempään ja hän sanoikin kolmatta kautta tuhoisaksi. Guttmann oli ristiriitainen persoona ja toimi usein omapäisesti. Hän sai muun muassa potkut AC Milanista seuran johtaessa Serie A:ta ja lähti SL Benficasta, koska seura kieltäytyi maksamasta hänelle lisää palkkaa.[2]

Ura pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guttmann aloitti pelaajauransa MTK Hungáriassa 1919. Hän osoitti jo nuorena taitonsa joukkueen keskikentällä ja oli tärkeässä roolissa seuran voittaessa kaksi Unkarin mestaruutta 1920–21. Vuonna 1922 Guttmann muutti Budapestista Wieniin paetakseen Miklós Horthyn antisemitistista hallintoa ja hän liittyi juutalaiseen seuraan SC Hakoah Wieniin. Vain juutalaisista pelaajista koostunut seura voitti Itävallan mestaruuden kaudella 1924/1925.

Huhtikuussa 1926 Hakoah Wien lähti ottelukierrokselle Yhdysvaltoihin ja Guttmann päätti muutaman seurakaverinsa tavoin jäädä pelaamaan maahan. Hän pelasi lyhyen aikaa Brooklyn Wanderersissa siirtyen New York Giantsiin, jossa hän pelasi 83 ottelua. Vuonna 1928 Giants suljettiin Yhdysvaltain jalkapalloliigasta ASL:stä ja seura siirtyi pelaamaan Eastern Soccer Leagueen. Pian tämän jälkeen Guttmann jätti Giantsin ja siirtyi Hakoah-seurakaveriensa perustamaan New York Hakoahiin ja voitti seurassa U.S. Open Cupin 1929. Guttmann pelasi vuonna 1930 New York Soccer Clubissa, kunnes siirtyi Hakoah All-Starsiin, joka oli perustettu Brooklyn Hakoahin ja New York Hakoahin yhdistyttyä vuotta aiemmin. Guttmann lopetti uransa seurassa vuonna 1932.[3]

Unkarin maajoukkueessa Guttmann pelasi kuusi maaottelua vuosina 1921–1924.

Meriitit pelaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopetettuaan pelaajauransa Guttmann palasi Eurooppaan ja aloitti 1932 SC Hakoah Wienin päävalmentajana. Ennen toista maailmansotaa hän valmensi myös SC Enschedeä ja Újpestiä, jonka hän luotsasi Unkarin mestariksi ja Mitropa Cupin voittajaksi 1939. Guttmannin vaiheet sotavuosina ovat hämärän peitossa. Omien sanojensa mukaan hän oli internoituna Sveitsissä.

Sodan päätyttyä Guttmann jatkoi valmennusuraansa toimien lyhyen aikaa Vasas Budapestin ja Ciocanulin päävalmentajana. Hän palasi Újpestiin 1947 ja voitti seuran kanssa Unkarin mestaruuden. Seuraavan kauden hän toimi Kispestin päävalmentajana.

Vuonna 1949 Guttmann siirtyi valmentajaksi Italiaan. Hän toimi ensin Calcio Padovan päävalmentajana siirtyen sitten Nereo Roccon seuraajaksi US Triestina Calcioon. Hän pelasti seuran niukasti putoamiselta Serie A:sta kahdella kaudella ja jätti seuran 1952. Hän valmensi vuoden kyproslaista APOELia, kunnes palasi Italiaan 1953. AC Milanissa Guttmann rakensi menestyksekästä joukkuetta ruotsalaisen tähtikolmikon Gunnar Grenin, Gunnar Nordahlin ja Nils Liedholmin ympärille. Kaudella 1954/55 Milan johti Serie A:ta 19 kierroksen jälkeen, mutta seurajohto antoi Guttmannille yllättäen potkut. Tästä lähtien Guttmann vaati sopimuksiinsa pykälän, joka esti erottamisen mikäli seura johti sarjaa. Milan-potkujensa jälkeen hän toimi Vicenza Calcion päävalmentajana.

Valmennettuaan 1957 lyhyen aikaa Budapest Honvédia Guttmann siirtyi valmentajaksi Brasiliaan. São Paulon valmentajana hän voitti kaupungin mestaruuden ja juurrutti 4-2-4 pelitapansa Brasiliaan, joka käytti sitä MM-kisoissa 1958. Vuonna 1958 Guttmann siirtyi FC Porton päävalmentajaksi ja tästä alkoi hänen uransa menestyksekkäimmät vuodet Portugalissa. Hän voitti ensin liigamestaruuden Portossa ja siirtyi tämän jälkeen SL Benficaan. Guttmann uudisti joukkuettaan rajulla kädellä nostaen pelaavaan kokoonpanoon sellaisia nuoria lahjakkuuksia kuin Eusébion. Guttmannin johdolla Benfica voitti kahdesti perättäin Euroopan Cupin mestaruuden kaatamalla finaalissa 1961 FC Barcelonan ja 1962 Real Madridin. Hän voitti Benficassa myös kaksi liigamestaruutta sekä cupin. Vuonna 1962 Guttmann pyysi Benficalta palkankorotusta, mutta seurajohto ei suostunut menestysvalmentajansa vaatimuksiin. Guttmann ilmoitti jättävänsä joukkueen ja vannotti, ettei seura tule voittamaan Euroopan Cupia seuraavaan sataan vuoteen. Guttmannin "kirous" on pitänyt paikkansa, sillä tämän jälkeen Benfica on ollut finaalissa peräti viidesti muttei ole kertaakaan onnistunut voittamaan.

Benficasta lähtönsä jälkeen Guttmannin ura ei enää lähtenyt uuteen nousukiitoon. Hän valmensi muun muassa uruguaylaista Club Atlético Peñarolia, Itävallan maajoukkuetta sekä toistamiseen SL Benficaa. Hän lopetti pitkän uransa FC Porton päävalmentajana 1974.

Guttmann kuoli 28. elokuuta 1981 Wienissä 81-vuotiaana.

Meriitit valmentajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. GUTTMANN Béla
  2. Chelsea be warned: a Guttman is hard to find
  3. [ Jose, Colin (1998) (Hardback). American Soccer League, 1921–1931. The Scarecrow Press. (ISBN 0-8108-3429-4).]
Edeltäjä:
Miguel Muñoz
Euroopan cupin voittanut valmentaja
1961, 1962
Seuraaja:
Nereo Rocco
Edeltäjä:
Mario Sperone
AC Milanin päävalmentaja
1953–1954
Seuraaja:
Antonio Spusini
Edeltäjä:
Otto Glória
Elek Schwartz
SL Benfican päävalmentaja
1959–1962
1965–1966
Seuraaja:
Fernando Riera
Fernando Riera