Arvi A. Laakso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arvi Aleksander Laakso (31. elokuuta 1903 Tampere[1]26. lokakuuta 1997 Tampere[2]) oli suomalainen kommunisti, Hämeen Yhteistyön päätoimittaja sekä Lenin-museon johtaja.

Laaksosta tuli kommunisti kotitaustansa ja sisällissodan vaikutuksesta. Isä kuoli 1918 vankileirillä ja Laakso itsekin joutui 14-vuotiaana vankileirille, josta kuitenkin melko pian vapautui. Laakso liittyi mukaan SKP:hen kesällä 1923.[3] Hän työskenteli nuorena sekalaisissa tehtävissä ja rakennuksilla. Noin vuodesta 1927 hän oli Vaasassa Työn äänen päätoimittajana. Sen jälkeisten tietojen mukaan hän oli puolueen salaisessa toiminnassa mukana, ja EK:lla oli hänestä mappi noin vuodesta 1928[4]. Vuosi 1928 oli vedenjakaja hänen elämässään, ja tuolloin alkoi eteneminen vastuullisempiin tehtäviin puolueessa[5]. Hänet pidätettiin Vaasan torilta 29. huhtikuuta 1929.[6] Hänet vapautettiin 16. heinäkuuta 1929[7]. Hän sai kuitenkin tuomion ja hänet pidätettiin uudestaan 4. huhtikuuta 1930, jolloin hän lähti kärsimään Korkeimman oikeuden langettamaa vuoden mittaista tuomiota syyllistymisestä valtiopetoksen valmisteluun. Hänet tunnettiin supliikkimiehenä[8]

Laakso asui Tampereella lähes koko elämänsä lyhyitä katkoja lukuun ottamatta, kuten että joutui myöhemmin uudelleen vankileireille, muun muassa Koveroon jatkosodan aikana.[9] Hämeen Yhteistyön päätoimittaja hän oli vuosina 1946–1963, ja siirryttyään siitä tehtävästä eläkkeelle hän oli 10 vuotta Tampereen Lenin-museoon johtajana.[10]

Laakson pääosin julkaisemattomia muistelmia on kolmessa paikassa: Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen arkistossa osana Tampereen poliittinen perinne -äänitekokoelmaa, Laakson pojan Kauko Laakson yksityisarkistossa lehtiartikkeleista Laakson itse editoimana leikekirjana sekä Työväen muistitietotoimikunnan kokoelmissa.[11]

Arvi Laaksolla oli yhdeksän sisarusta, joista kaksi kuoli pienenä.[1] Läheisin hän oli vanhimpien veljiensä Yrjön ja Väinön kanssa, joiden kanssa hän oli samalla vankileirillä[12]. Tunnetuin muista veljistä oli desantti Eino Laakso[9].

  1. a b Martti, s. 1, 91
  2. Martti, s. 3, 91
  3. Martti, s. 59
  4. Martti, s. 66
  5. Martti, s. 71
  6. Martti, s. 72
  7. Martti, s. 74
  8. Martti, s. 75
  9. a b Martti, s. 2
  10. Martti, s. 2–3
  11. Martti, Alkusanat
  12. Martti, s. 20