Tämä on lupaava artikkeli.

Alert

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee asuinaluetta ja tukikohtaa. Britannian kuninkaallisen laivaston aluksia käsittelee HMS Alert.
Alert
CFS Alert
Logo
Logo

Alert

Koordinaatit: 82°30′05″N, 62°20′20″W

Valtio  Kanada
Territorio Nunavut
Hallinnollinen alue Qikiqtaalukin alue
Löydetty 1876
Perustettu 1950
Sotilastukikohdaksi 1958
Hallinto
 – Asutustyyppi Alert
Korkeus 100 m
Väkiluku (2011) 5
Aikavyöhyke UTC-5
 – Kesäaika UTC-4
Motto: inuktitutiksi Inuit Nunangata Ungata
(Inuiittien maiden takainen maa)







Alert on Kanadan ilmavoimien tukikohta ja maailman pohjoisin paikka, jossa on vakituista asutusta.[1] Alert sijaitsee Kanadassa Nunavutin territoriossa sijaitsevan Ellesmerensaaren koilliskulmassa vain 817 kilometrin päässä pohjoisnavasta. Keskilämpötila Alertissa on nollan yläpuolella vain heinäkuussa (+3,3 °C) ja elokuussa (+0,8 °C).[2] Maa on roudassa ympäri vuoden.

Alertissa sijaitsevat Kanadan ilmavoimien signaalitiedusteluasema CFS Alert, Kanadan ympäristöministeriön sääasema sekä maailman pohjoisin vakituinen lentokenttä. Kanadan tilastolaitoksen vuonna 2011 suorittamassa väestönlaskennassa Alertissa oli viisi vakituista asukasta. Näiden lisäksi alueella työskentelee noin 60 väliaikaista asukasta.[3][4]

Yhdysvaltalainen ilmailukartta A-5 Ellesmerensaaren koillisosan, Grönlannin luoteiskulman ja Lincolninmeren alueesta. Karttaan on merkitty myös Alertin lentotukikohdan sijainti (tiedot päivitetty 2/1990).
Kartta, jonka keskellä on Alert.

Alert sijaitsee Lincolninmeren etelärannalla Ellesmerensaaren luoteiskulmassa vain 817 kilometrin päässä pohjoisnavasta.[5] Se on huomattavasti kauempana kuin pohjoisimmat inuiittiasutukset, joista lähin on 800 kilometriä etelään sijaitseva Grise Fiord. Lähimpään kaupunkiin, Iqaluitiin, on matkaa yli 2 000 kilometriä. Inuiitit kutsuivat aluetta Inuiittien maiden takaiseksi maaksi (inuktitutiksi Inuit Nunangata Ungata).

Asutuskeskuksen maisema muodostuu kukkuloista ja laaksoista, eikä siellä juuri ole suurempaa kasvillisuutta, tästä huolimatta alueella tavataan sen lyhyen kesän (heinä-, elokuu) aikana noin 70 eri kasvilajia. Monet arktiset kukka- ja kasvilajit pystyvät selviytymään kivien ja kallioiden raoissa. Yleisimmät kasvit alueella ovat nurmikat, kohokkikasvit, tunturiunikko, rikot, tundrapaju ja lapinvuokko. Alertin ympäristö on polaariaavikkoa.[6] Maaperä on muodostunut saviliuskeesta ja savikivestä[7], meri on ahtojään peitossa ympäri vuoden.

Keskiyön aurinko paistaa huhtikuun ensimmäisestä viikosta syyskuun alkuun, kaamos kestää lokakuun puolivälistä helmikuun loppuun, eikä aurinko silloin nouse horisontin yläpuolelle[8]. Alert on niin kaukana pohjoisessa, ettei siellä havaita revontulia, ja kompassin neula osoittaa pohjoisen sijasta luoteeseen.[9] Magneettinen pohjoisnapa sijaitsee tällä hetkellä Ellesmerensaaren länsipuolella ja liikkuu noin 40 kilometriä vuodessa pohjoiseen.[10]

Alertin ympäristö on karua eikä pysty tarjoamaan elinmahdollisuuksia monellekaan eläinlajiille. Alueen eläimistöön kuuluvat muun muassa naali, hylje, arktinen susi, myskihärkä, karibu, sopulit, mutta alueelle eksyy harvemmin kärppiä ja jääkarhuja.[11][7] Alueella pesii lyhyen kesän aikana muuttolintuja, joista yleisimpiä ovat isolokki, jäälokki, tunturikihu, kurpat, karikukot, isosirri, pulmunen, alli sekä harvemmin alueella pesivät lumihanhet. Hyönteisiä ei alueelta tavata muuta kuin lähellä maanpintaa, kesäauringon lämmittämien kivien läheltä tavattavia hämähäkkejä, paarmoja, nautakiiliäisiä.[7]

Alert sijaitsee kylmällä vyöhykkeellä, jossa on keskikuiva ilmastotyyppi ja sademäärä on hyvin pieni. Vuoden keskilämpötila pysyttelee nollan alapuolella kymmenen kuukautta vuodesta, ainoastaan heinä-elokuussa keskilämpötila nousee nollan yläpuolelle.[2] Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jonka keskilämpötila nousee vain 3,3 °C:n tienoille. Ilmastosta johtuen ilman kosteusprosentti on hyvin pieni ja siten sade- ja lumimäärä jäävät hyvin pieniksi.[12]

Alertin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −28,8 −29,8 −28,7 −20,5 −8,7 1,6 5,9 3,3 −6 −15,8 −22,8 −26,4 ka. −14,7
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −35,9 −37 −36,1 −28,2 −14,9 −3,2 0,7 −1,8 −12,2 −22,8 −30 −33,7 ka. −21,3
Vrk:n keskilämpötila (°C) −32,4 −33,4 −32,4 −24,4 −11,8 −0,8 3,3 0,8 −9,2 −19,4 −26,4 −30,1 ka. −18
Sademäärä (mm) 6,8 6,3 7 10,3 11 11,1 27,8 21,2 23,4 12,3 9,7 6,8 Σ 153,7
Päivän pituus (h/d) 0 1,59 11 22,41 24 24 24 24 16,60 2,83 0 0 ka. 12,6
Sadepäivät (d) 8,1 7,4 7,6 7,7 8,3 6,6 10,3 10,2 11,3 10,4 8,7 8,9 Σ 105,5
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−28,8
−35,9
−29,8
−37
−28,7
−36,1
−20,5
−28,2
−8,7
−14,9
1,6
−3,2
5,9
0,7
3,3
−1,8
−6
−12,2
−15,8
−22,8
−22,8
−30
−26,4
−33,7
S
a
d
a
n
t
a
6,8
6,3
7
10,3
11
11,1
27,8
21,2
23,4
12,3
9,7
6,8


Lähde: Environment Canada.[2][13]
HMS Alert 1876

Yhdysvaltojen ilmatieteenlaitos ja Kanadan liikenneministeriö rakensivat vuosina 1946–1950 arktiselle alueelle sääasemia (Eureka, Resolute, Mould Bay, Isachsen ja Alert), joita kutsuttiin nimellä Joint Weather Station (JAWS). Alun perin yksi sääasemista piti perustaa Ellesmerensaaren pohjoisimpaan kärkeen Cape Columbiaan, mutta varusteita kuljettaneet jäänmurtajat eivät päässeet vuonna 1948 perille vaikeiden jääolojen takia. Sopiva sijainti sääasemalle löydettiin sadan kilometrin päästä Cape Sheridanista. Paikka nimettiin Alertiksi englantilaisen HMS Alert -laivan mukaan, joka vietti talven 1875–1876 kymmenen kilometrin päässä. Aseman rakentaminen alkoi huhtikuussa 1950, ja se otettiin käyttöön syyskuussa. Rakentamisesta vastasivat kahdeksan aseman varsinaista työntekijää ja neljä avuksi tullutta työmiestä.[14]

Kanadan armeija kiinnostui JAWS-asemista, koska tukikohdat vahvistivat valtion suvereniteettia laajalla asumattomalla alueella, jonka Kanada oli julistanut omakseen. Lisäksi Alert sijaitsi lähellä Neuvostoliittoa ja soveltui signaalitiedustelun tarkoituksiin. 1950-luvun puolivälissä Kanadan ilmavoimat, silloinen Royal Canadian Air Force, vahvisti asemiaan arktisella alueella, ja vuonna 1956 Alertiin pystytettiin rakennus pitkän matkan viestintäliikenteen tutkimusta varten.[15]

Seuraavana vuonna Alert otettiin laajemmin signaalitiedustelun käyttöön, ja Kanadan laivasto ja ilmavoimat rakensivat sinne viisi rakennusta lisää: ruokalan, kolme asuinrakennusta, yhden voimalan sekä autotallina toimineen huoltorakennuksen. Rakennetuissa tiloissa pystyttiin majoittamaan yhteensä 24 asukasta. Vuonna 1958 asemapaikka sai nimen Alert Wireless Station. Alertin komennusta pidettiin yleisesti vaikeana, ja vuoteen 1980 saakka sinne sai lähettää ainoastaan miehiä.[5]

1. helmikuuta 1968 Kanadan puolustusvoimien uudelleen organisoinnin yhteydessä armeijan tiedusteluasemalle annettiin uusi nimi Canadian Forces Station Alert (CFS Alert), ja samalla sinne sijoitettiin ilmavoimien ja laivaston henkilökunnan sijaan pääosin tiedusteluväkeä. Suurimmillaan CFS Alert -aseman miehistön koko oli 214 henkilöä, aikana jolloin siitä tuli olennainen osa maailmanlaajuista ECHELON-tiedusteluverkkoa.[5]

Kanadan puolustusmenojen vähennysten ja viestintäteknologian automatisoitumisen myötä vuosina 1997-1998 CFS Alertin miehistö supistettiin 74 henkilöön ja suurin osa signaalitiedustelusta muutettiin CFS Leitrimistä käsin etäohjatuksi. Jäljelle jäänyt henkilökunta on pääosin vastuussa lentokentän ylläpidosta ja huollosta, ja signaalitiedustelua jäi hoitamaan vain kuusi henkilöä. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen aseman rahoitusta kasvatettiin hetkellisesti, mutta jo vuonna 2006 uutiskanava CBC kertoi, että kohonneiden lämmityskulujen takia puolustusvoimat pyrkii ulkoistamaan Alertin aseman huollon yksityisille alihankkijoille.[16]

1. huhtikuuta 2009 asema siirtyi sotilastiedustelulta takaisin Kanadan ilmavoimien hallintaan ja siitä tuli osa 8 Wing Trenton -yksikköä. Samalla ilmoitettiin, että aseman henkilökunta vähenee edelleen ja suurin osa huoltohenkilökunnasta ulkoistetaan.[15]

Onnettomuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki Royal Canadian Air Forcen koneessa olleet, seitsemän sotilasta ja kaksi tutkijaa, menehtyivät Alertissa 31. heinäkuuta 1950, kun heidän Lancaster-koneensa joutui onnettomuuteen. Kun koneesta pudotettiin asemalle tarvikkeita laskuvarjoilla, yksi varjoista kietoutui koneen peräsimen ympärille, jolloin lentäjät menettivät koneen hallinnan.[17]

C-130 Hercules kuljetuskone, joka oli osa Boxtop 22 -harjoitusta, joutui 30. lokakuuta 1991 onnettomuuteen 30 kilometrin päässä kiitotiestä. Koneessa oli 18 henkilöä mukaan lukien lentäjät. Neljä matkustajaa kuoli koneen syöksyttyä maahan, ja lentäjä kuoli saamiinsa vammoihin ennen pelastajien saapumista noin 30 tuntia myöhemmin. Pelastusoperaatiota haittasi erittäin voimakas lumimyrsky.[5] Muun muassa Robert Mason Lee on kirjoittanut tapahtuneesta kirjan, Death and Deliverance. Kirjan pohjalta on tehty elokuva Jäätävä kamppailu, jossa pääosaa näyttelee Richard Chamberlain.[18][19].

Alertissa sijaitsee Kanadan ilmavoimien signaalitiedusteluasema CFS Alert, Kanadan ympäristöministeriön sääasema sekä Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Global Atmosphere Watch -tutkimusohjelman laboratorio. Yhteyksiä ulkomaailmaan hoitaa maailman pohjoisin vakituinen lentokenttä, Alertin lentoasema. Kanadan tilastolaitoksen vuonna 2006 suorittamassa väestönlaskennassa Alertissa oli viisi vakituista asukasta. Ilmavoimien tukikohdassa työskentelee 50–60 henkilöä, joista parikymmentä on sotilashenkilöitä, noin 30 siviiliurakoitsijoita, ja Environment Canadan sääasemalla on neljä työntekijää.[3][20]

Toiminnan ollessa laajimmillaan 1990-luvulla asemalla oli noin 240 henkilöä, sittemmin useita toimintoja on automatisoitu, ja nykyisin henkilökuntaa on 50–60. Nykyinen henkilökunta on sijoitettu asemalla puoleksi vuodeksi kerrallaan, mutta muutamat erikoisosaamista vaativat työtehtävät kestävät ainoastaan kolme kuukautta. Vain harva suostuu palaamaan uudelle komennukselle.[11]

  1. Life is cold and hard and desolate at Alert, Nunavut pgasb.pqarchiver.com. Arkistoitu 4.11.2012. Viitattu 10.5.2011. (englanniksi)
  2. a b c ALERT Canadian Climate Normals 1971-2000. Environment Canada. Viitattu 6.5.2011. (englanniksi), (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
  3. a b Stela Susic: On top of the world: Air Force becomes command authority for CFS Alert 20. huhtikuuta 2009. Canada's Air Force. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi), (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
  4. Census Profile, 2016 Census Baffin, Unorganized Statistics Canada. Viitattu 18.5.2018. (englanniksi)
  5. a b c d Jerry Proc: CFS Alert The Web Pages Of Jerry Proc. Viitattu 10.5.2011. (englanniksi)
  6. Matthew Croucher: Alert, Nunavut Canada, Climate Study. Grandy's River Collegiate. Arkistoitu 20.9.2008. Viitattu 10.5.2011. (englanniksi)
  7. a b c Geographic environment of CFS Alert Canada's Air Force. Viitattu 16.5.2011. (englanniksi), (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
  8. Standard Times Of Solar Rise/Set For: ALERT, NU The National Research Council Canada. Arkistoitu 26.9.2018. Viitattu 6.5.2011. (englanniksi), (ranskaksi)
  9. Aaron Spitzer: The Northernmost. Up Here, 2005, 21. vsk, nro 4 (touko-/kesäkuu), s. 43, 83. Yelloknife, NT: Up Here Publishing. verkkoversio. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. Geological Survey of Canada: Geomagnetism: North Magnetic Pole Natural Resources Canada. Arkistoitu 26.3.2010. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi), (ranskaksi)
  11. a b Jill St. Marseille: Beyond the Inuit Land The Maple Leaf. 10. Maaliskuuta 2010. National Defence. Arkistoitu 23.5.2013. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi), (ranskaksi)
  12. Matthew Croucher: Alert, Nunavut Grandy's River Collegiate. Arkistoitu 20.9.2008. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  13. Sunrise/Sunset/Sun Angle Calculator National Research Council Canada. Viitattu 23.5.2011. (englanniksi), (ranskaksi)
  14. J. Peter Johnson, JR: The Establishment of Alert, N.W.T., Canada (pdf) (P. 21-34) Arctic. VOL. 4 3 , NO. 1 (march 1990). Arkistoitu 8.7.2011. Viitattu 17.5.2011. (englanniksi)
  15. a b CFS Alert - History 11.2.2010. Canada's Air Force. Viitattu 16.5.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  16. Costly fuel prompts cuts at northern military station 13.4.2006. CBC. Viitattu 16.5.2011. (englanniksi)
  17. Major Jason Kenny: Greenwood remembers Lancaster crash 17. elokuuta 2010. Canada's Air Force. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi), (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
  18. Ordeal In The Arctic TV Guide. Viitattu 10.5.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  19. Richard Chamberlainin kommentteja kirjasta ja elokuvasta
  20. Community profiles 2006. Statistics Canada. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi), (ranskaksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]