Pohjoismaiden neuvosto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjoismaiden neuvosto
Nimi muilla virallisilla kielillä:
  • Norðurlandaráð (islanniksi)
  • Nordisk råd (norjaksi)
  • Nordiska rådet (ruotsiksi)
  • Nordisk Råd (tanskaksi)
Pohjoismaiden neuvoston jäsenvaltiot tummansinisellä; liitännäisjäsenet vaaleansinisellä.
Pohjoismaiden neuvoston jäsenvaltiot tummansinisellä; liitännäisjäsenet vaaleansinisellä.
Perustettu 1952
Päämaja Kööpenhamina, Tanska
Jäsenet  Islanti
 Norja
 Ruotsi
 Suomi
 Tanska
Viralliset kielet islanti, norja, ruotsi, suomi, tanska
Pääsihteeri Färsaaret Kristina Háfoss
Aiheesta muualla
Sivusto

Pohjoismaiden neuvosto (lyhenne PN[1]) ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat Pohjoismaiden parlamentaarikkojen ja hallitusten yhteistyöfoorumeita. Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952 ja ministerineuvosto vuonna 1971. Pohjoismaiden neuvostolla ei ole itsessään mitään muodollista valtaa, mutta jokaisella hallituksella on valta sisällyttää päätökset maansa lainsäädäntöön parlamenttien hyväksynnällä.

Pohjoismaisen yhteistyön tuloksena syntyi esimerkiksi vuonna 1954 sopimus Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista, vuonna 1954 hyväksytty Pohjoismaiden välinen passivapaus sekä pohjoismainen sosiaaliturvasopimus vuonna 1955. Pohjoismaat ovat solmineet kymmeniä yhteistyösopimuksia eri aloilla. 2000-luvulla on keskitytty erityisesti Pohjoismaiden kansalaisten arkea haittaavien niin sanottujen rajaesteiden poistamiseen.

Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristöt sijaitsevat Kööpenhaminassa. Kunkin Pohjoismaan parlamentissa toimii lisäksi Pohjoismaiden neuvoston kansallinen sihteeristö, joka on sidoksissa kyseisen maan valtuuskuntaan. Pohjoismaiden ulkoministeriöissä taas toimivat erityiset pohjoismaisen yhteistyön sihteeristöt.

Pohjoismaiden neuvoston työkielet ovat ruotsi, tanska ja norja. Suomi ja islanti on hyväksytty virallisiksi kieliksi. Ne otettiin käyttöön vuoden 2020 alusta alkaen.[2]

Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952. Ministerineuvosto perustettiin vuonna 1971.

1960-luvulla oli suunnitelmia kehittää pohjoismaista yhteistyötä samanlaiseksi organisaatioksi kuin Euroopan talousyhteisö (EEC). Pohjoismaat neuvottelivat uuden talousorganisaation, Nordekin, perustamisesta. Nordekin pääpaikaksi olisi tullut Malmö. Suomi ei ratifioinut sopimusta, koska Neuvostoliitto olisi saattanut pitää Suomen liittymistä Nordekiin mahdollisena uhkatekijänä maan puolueettomuudelle. Neuvostoliitto hyvitti Suomea runsaalla bilateraalikaupalla. Ilman Suomen mukanaoloa pohjoismainen suunnitelma ei toiminut, ja Norja ja Tanska hakivat jäsenyyttä EEC:ssä. Tanskasta tuli EEC:n jäsen vuonna 1973, mutta norjalaiset hylkäsivät EEC:n kansanäänestyksessä.

Pohjoismaiden neuvoston päämaja Kööpenhaminassa. Valkoinen rakennus Norden-kyltillä ja lipulla osoitteessa Ved Stranden nro 18.

Neuvoston poliittista yhteistyötä tehdään Pohjoismaiden neuvoston viidessä valiokunnassa sekä valiokuntia johtavassa puheenjohtajistossa. Valiokunnat ovat kestävä Pohjola, osaaminen ja kulttuuri Pohjolassa, hyvinvointi Pohjolassa sekä vaalikomitea. Puheenjohtajistossa neuvoston poliittinen johto vastaa yleisistä poliittisista kysymyksistä, työsuunnitelmasta ja budjetista sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan parlamentaarisesta yhteistyöstä. Yhteispohjoismaisin varoin rahoitettavaa toimintaa valvotaan parlamentaarisessa tarkastuskomiteassa.[3]

Kaikilla kolmella saamelaiskäräjillä (Suomi, Ruotsi, Norja) on tarkkailija-asema Pohjoismaiden neuvostossa ja oikeus lähettää edustaja neuvoston istuntoon. Vuonna 2016 Saamelaiselle parlamentaariselle neuvostolle myönnettiin lisäksi laajennettu tarkkailija-asema. Täten saamelaisedustajat voivat osallistua neuvoston valiokuntakokouksiin silloin, kun niissä käsitellään saamelaisia koskevia asioita, mutta heillä ei ole äänioikeutta.[4]

Puolueryhmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostossa toimii viisi pohjoismaista puolueryhmittymää: Konservatiivinen ryhmä, Keskiryhmä, Sosiaalidemokraattinen ryhmä, Vasemmistososialistinen vihreä ryhmä ja Vapaa Pohjola. Ryhmän perustamiseen vaaditaan vähintään neljä jäsentä kahdesta maasta.[5] Norjan edistyspuolue ja Islannin Hreyfingin-puolueen edustaja toimivat ilman puolueryhmää.[6]

Nuorten Pohjoismaiden neuvosto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorten Pohjoismaiden neuvosto (ruots. Ungdomens Nordiska råd, UNR) edustaa nuorten ääntä Pohjoismaiden neuvostossa. Toiminta rahoitetaan pääosin Pohjoismaiden neuvoston avulla.

UNR sai oman puheenjohtajiston vuonna 2002 ja on sen jälkeen vaikuttanut integroituna osana Pohjoismaiden neuvostossa tarkoituksenaan tuoda esiin nuorten ääntä ja heidän toivomaansa politiikkaa. UNR:n korkein päätöksentekoelin on UNR:n vuosittainen istunto, joka järjestetään joka vuosi viikonloppuna ennen Pohjoismaiden neuvoston istuntoa. Tämän lisäksi UNR:n puheenjohtajisto osallistuu Pohjoismaiden neuvoston kokouksiin. UNR:n puheenjohtajisto koostuu yhdeksästä jäsenestä, jotka tulevat kahdeksasta poliittisesta kattojärjestöstä sekä Pohjoismaiden Nuorten Liitosta, jolla on tarkkailijastatus.

UNR:n sihteeristö on Pohjola-Nordenin Nuorisoliiton hallinnassa ja sijoitettu Helsinkiin.

Jäsenvaltiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäsenvaltio Status Asema Liittynyt EFTA/EU/ETA-suhde NATO-suhde
 Suomi täysjäsen itsenäinen valtio 1955  Euroopan unionin jäsen Nato NATO:n jäsen
 Ruotsi 1952
 Tanska
 Norja Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) ja Euroopan talousalueen (ETA) jäsen
 Islanti
 Grönlanti liittännäisjäsen Tanskan itsehallintoalue 1984 ei jäsenyyttä
 Färsaaret 1970 minimaallinen
 Ahvenanmaa Suomen itsehallintoalue  Euroopan unionin jäsen

Pääsihteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Virka-aika Valtio
Emil Vindsetmo 1971–1973  Norja
Helge Seip 1973–1977  Norja
Gudmund Saxrud 1977–1982  Norja
Ilkka-Christian Björklund 1982–1987  Suomi
Gerhard af Schultén 1987–1989  Suomi
Jostein Osnes 1990–1994  Norja
Anders Wenström 1994–1996  Ruotsi
Berglind Asgeirsdóttir 1996–1999  Islanti
Frida Nokken 1999–2007  Norja
Jan-Erik Enestam 2007–2013  Suomi
Britt Bohlin 2014–2021  Ruotsi
Kristina Háfoss 2021–  Färsaaret

Pohjoismaiden neuvosto jakaa vuosittain viisi erilaista palkintoa: luonto- ja ympäristöpalkinnon sekä neljä kulttuuripalkintoa, joista uusin on vuonna 2012 perustettu Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto, joka jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2013.[7]

  1. Lyhenneluettelo Kotimaisten kielten keskus. 25.4.2013. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 28.6.2013.
  2. Suomen ja islannin kielen asema vahvistuu Pohjoismaiden neuvostossa norden.org. Viitattu 31.10.2018.
  3. Tietoa Pohjoismaiden neuvoston valiokunnista norden.org. Viitattu 30.12.2020.
  4. Saamelaisten asema vahvistuu Pohjoismaiden neuvostossa – jäsenyyttä ei luvassa Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. 19.4.2016. Viitattu 29.8.2021.
  5. Tietoa puolueryhmistä Pohjoismaiden neuvosto. Arkistoitu 10.5.2010. Viitattu 25.9.2013.
  6. Puolueryhmiin kuulumattomat Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 25.9.2013.
  7. Pohjoismaiden neuvostolta uusi kirjallisuuspalkinto Yle. 2.11.2012. Viitattu 25.9.2013.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]